Oktoberfestien toinen puoli

Oktoberfesteillä käy joka päivä muutama sata tuhatta ihmistä. Porukkaa siis on jos jonkinlaista… Yleensä ottaen kaikki ottavat melko rauhallisesti, vaikka humalassa ollaankin. Aina kuitenkin jotain tapahtuu ja poliisi on paikalla näkyvästi. He kulkevat aina 6 hengen porukoissa ja mukana on myös kolleegoja Italiasta. Kunnon tappelua en ole itse nähnyt kertaakaan.

Telttajuhlinnan oleellinen osa on litran tuopin kumoaminen. Joku nousee penkille, ympärillä hurrataan ja sitten katsotaan, kestääkö kantti. Litra olutta naamaan ei ole mikään helppo temppu, se on tekniikkalaji. Joku nuori nainen tekee sen varsin helpon näköisesti, mutta isolta köriläältä se ei käy välttämättä käden käänteessä. Meidän pöydän macholta ei se onnistunut…

img_4153

Tänä vuonna kokeilin ensimmäistä kertaa nenänputsausta mentholilla, mikä on jostain syystä melko yleinen tapa ollut Oktoberfesteillä. Vuosia sitten ihmettelin kovasti, että kokaiiniako ne vetää naamaan kaiken kansan nähden, mutta hieman viattomammasta toiminnasta oli kuitenkin kysymys. Mikä pointti tuossa loppujen lopuksi on, en ymmärrä.

2016-10-014

Musiikkipuolella vanhat hitit jyräsivät, mutta uusiakin suosikkeja oli. Tänä vuonna taitaa kuningas olla Andreas Gabalier Hulapaluullaan. Ja arvatkaas mitä, islantilaisten jalkapallohuuto päätyi Oktoberfesteille asti! Isoissa teltoissa bändit huudattivat yleisöä islantilaiseen tapaan muutaman kerran varsinkin alku-illasta ja kansainväliseen yleisöön se upposi ihan kybällä.

Tänään maanantaina on Saksassa vapaapäivä ja samalla Oktoberfestien viimeinen päivä. Itse olen menossa vielä juhlimaan suomalaisnaisten kanssa. Ahtaudun siis dirndl-pukuun, hoilotan saksalaisia schlagereita ja eiköhän se olut sitten riitä taas hetkeksi aikaa. Oktarit on kivat, mutta onneksi ne loppuu.

Sitä on vaan tullut vanhaksi. Ensi vuonna otan kyllä isän ja äitin mukaan.

Mainokset

Pöytä Oktoberfesteillä

Kahden viikon aikana ehdin Oktoberfesteille parisen kertaa. Se riittää ihan hyvin. Tällaiselle nelikymppiselle yksi keikka merkitsee useamman päivän toipumisaikaa…

img_4150

Kuten aikaisemminkin minulla oli oma pöytä Hofbräun teltasta. Otan aina sunnuntain lounaspaikan ja yleensä viihdymme kylläkin pöydän luovuttamisen jälkeen teltassa pidempääkin. Kun pöydän on kerran saanut varattua, siitä kannattaa pitää kiinni – sen verran vaikeita on saada noita viikonloppuvarauksia. Viime vuonna kokeilin lauantaipöytää, mutta silloin oli meno hiukka liian rajua minulle…

Päivä sujui tuttuun tapaan. Tänä vuonna turvallisuutta oli kiristetty siten, että koko alue oli aidattu ja sisäänkäynneillä tsekattiin laukut. Reppuja ja sitä isompia ei saanut ottaa mukaan, mutta koska siitä oli tiedotettu tarpeeksi, sujui turvatarkastus sujuvasti. Klo 12 pöytään, ekat litran massit nenän eteen ja teltan tunnelmaa ihmettelemään.

img_4148

Hofbräun teltta on yksi isoimmista: ulkopaikat mukaan luettuettuina istumapaikkoja on noin 9000. Hofbräussa on paljon ulkomaalaisia ja minäkin päädyin oman pöydän luovuttamisen jälkeen amerikkalaisten seuraan jatkamaan iltaa. Tänä vuonna istumapaikka oli melko helppo saada, koska teltat eivät olleet niin tupaten täynnä.

img_4181

Mitä maksaa yksi Oktoberfest-keikka? Pöytä ei sinänsä maksa mitään ylimääräistä, vaan varauksen yhteydessä jokaiselle periaatteessa ostetaan lippuja ruokaan ja juomaan. 36 euron pakettiin tulee kaksi olut-lipuketta, yksi kana-annos ja 7 euron arvoinen vapaasti tuhlattava lippu. Yksi litran massi maksoi tänä vuonna 10,60 plus vähintään euron tippi päälle. Minä en kyllä paria massia enempää saa millään alas.

Seuraavassa postauksessa lisää Oktoberfestien kuriositeetteja!

Oktoberfestin trendit 2016

Viimeistä Oktoberfest-viikonloppua viedään! Aika luoda katsaus viimeiseen kahteen viikkoon ja kertoa tämän vuoden trendit. Viime vuonna olivat kukkamekot ja pitsiessut selkeästi uutuus (klikkaa postaus), vuonna 2014 taas kaikilla oli kukkaseppeleitä päässä (klikkaa). Mites nyt?

Tänä vuonna ei mielestäni ollut mitään selkeää trendiä. Lehdet ennustavat perinnepukujen katoamista Oktoberfesteiltä. Puvuthan eivät ole olleet suinkaan aina kaikilla päällä, vaan se tuli vasta 2000-luvun puolella. Tänä vuonna eivät perinnepuvut mitenkään olleet katoamassa, melkein päinvastoin. Sellaisia turistien halppisversioita kankaisine ”nahkahousuineen” ei ollut niin paljon näkyvissä, vaan suurimmalla osalla oli ihan kunnon vaatteet. Toisaalta turisteja ei ollut niin paljon viime vuosiin verrattuna, joten kai ne jotka tulivat, halusivat myös panostaa.

Hiuksissa löytyi kyllä kukkia, mutta uutuus se ei enää ollut. Mutta katsokaa nyt näitä leidejä! Nättejä kuin mikä!

2016-10-011

Lettikampaukset kuuluvat oleellisesti Oktoberfest-tyyliin. Tänä vuonna oli paljon sivulettejä Frozen-tyyliin.

2016-10-01

Hatut olivat mukana kuvioissa, kuten aikaisemminkin. Perinteisen baijerilaisen miehen hatussa on tupsu, johon ei missään nimessä saa koskea. Minä pidän sulkatyylistä ja ajattelin ensi vuonna varastaa idean hiuksiin. Minun päässäni hattu ei näytä hyvältä, mutta jotain koristetta pitää tukkaan tällätä.

2016-10-012

Oktoberfesteille ovat jalkautuneet näemmä partamiehet, joilla on nuttura tai ponnari. Järkyttävän hyvännäköisiä nahkahousuissaan!

2016-10-013

Oktoberfest-jutut jatkuvat vielä seuraavissa postauksissa!

 

 

 

 

 

Keski-Euroopan ruuhkassa

Olimme elokuun puolessa välissä automatkalla eli siihen pahimpaan Keski-Euroopan ruuhka-aikaan. Suuntamme oli sama kuin aikaisemminkin eli Alppien yli kohti Italiaa.

IMG_3528

Elokuu on Keski-Euroopan lomakuukausi ja sen kyllä huomaa. Moottoriteillä suurinta hupia oli pongata eri maiden rekkareita. Kaikkialta muualta niitä olikin paitsi Pohjoismaista, jossa lomakausi oli jo ohi. Saksalaisia oli tietysti eniten liikenteessä.

IMG_3530

Pohjois-Italiaan mentiin tällä kertaa noin viidessä tunnissa, mikä oli nopeammin kuin uskoimmekaan. Autoon oli pakattu vettä, hedelmiä, raksuja, tabletti, lukemista ja CD’tä. Vuorilla kun mennään, ei ole radion kuuluvuus aina huippuluokkaa.

Mutta kyllä pohjalaisen silmä lepää vuoria silmäillessä. Ihmettelen, tottuvatko siihen maisemaan he, jotka siellä asuvat. Osaako sitä joka päivä arvostaa ja muuttuuko se arjeksi?

IMG_3532

Yksi kysymys minulla on: mistä ihmeestä niitä hollantilaisia autoilijoita oikein riittää??

Viinaa työpaikalla

Saksalaisten suhtautuminen alkoholiin on rennompi kuin suomalaisten. Humalaan ei tulla, viini tai olut on arkipäivää, ja alkoholia saa ostaa ruokakaupasta. Työpaikalla ei tietystikään alkoholia periaatteessa suvaita, mutta käytäntö on ainakin minun saksalaisessa toimistossani eri. Skumppapullo on jääkaapissa vakio ja jopa japanilaisia viskinmaistajaisiakin on minun tiimissäni pidetty työaikaan.

Salaesimerkki 1. Minulla oli laatikossani ollut nyt puoli vuotta snapsipulloja viime joululta. Kun pomot olivat lomalla, päätimme ottaa hömpsyt.

IMG_3436

Eihän siitä 2 cl pullosta paljon kostunut. Mutta psykologinen vaikutus kesti ainakin kaksi minuuttia keskellä pahimpaa ketutusta!

Esimerkki 2. Kaikille tarkoitetun säännöllisen kokouksen jälkeen juhlittiin herra Ison Pomon jäähyväisiä. Meitä oli siinä muutamakin sata ihmistä paikalla ja firma tarjosi napostelut. Saimme mm. itävaltalaista pannukakkua omenahillon kera. Lisäksi juomaksi sai hakea olutta tai drinkkejä. Hugo-drinkki toimi oikein mukavasti pannukakun kostukkeena.

IMG_3437

Virallisessa kanttiinissa ei kyllä olutta taida olla tarjolla ruokajuomaksi. Mutta kampuksellamme olevista pikkuravintoloista haetaan kyllä kuumana iltapäivänä työpäivän päätteeksi olutpullo ja nautitaan se ihan rehdisti kaiken kansan nähden.

Litran kolpakkoa sieltä ei kyllä saa. Mikä müncheniläinen firma se nyt sitten on?

München – keskellä paniikkia

Nostan katseeni ylös kirjasta. ”Kaikki ulos. Ratikka ei jatka eteenpäin. Poliisioperaation takia julkinen liikenne pysäytetään. Valitettavasti minulla ei ole lisätietoa asiasta. Kaikki ulos.” Sireenit pauhaavat, tuntuu että kaikki Münchenin poliisiautot ovat matkalla jonnekin. Mitä tapahtuu??

Jatkan matkaa kävellen pitkin Dachaustraßea yhdessä muiden kanssa. Ihmiset puhuvat puhelimessa. Autot joutuvat jatkuvasti kurvaamaan sivuun poliisiautojen tieltä. Tämä ei ole normaalia. Yritän päästä paikallislehden sivuille, mutta se on kaatunut. Kysyn vastaantulijalta, tietääkö hän, mitä on tapahtunut.

”Terror. Olympia-zentrum.”

IMG_3204

Vasta kotona selviää, mitä on tapahtunut. Meidän vakiostarilla on ammuttu, useita kuolleita, ampujat pakosalla. ”Pysykää kotona, välttäkää julkisia paikkoja!” Facebookissa paikalliset ilmoittavat olevansa kunnossa. Huhut kiertää: ammuskelua keskustassa, ihmiset paniikissa. Päärautatieasema tyhjennetty, keskusta autio. Juurihan vasta olin matkalla kotiin keskustan kautta!

Munichpanik

Facebookiin ilmestyi tunnin sisällä sivusto, johon voi ilmoittautua olevansa turvassa. Televisiossa pyörii erikoislähetykset, mutta yritän suojella Tytärtä ylimääräiseltä pelolta. Katselemme Paluu tulevaisuuteen -elokuvaa. ”Oliko siellä lapsia”, Tytär kysyy, ”Saako poliisit ne pahikset kiinni?” Mitä siihen voi vastata?

Se saavutti siis Saksan sittenkin. Pitkän aikaa olen ihmetellyt, miten muut isot maat ovat saaneet terroria osakseen ja Saksa on säästynyt. Ei enää. Se tuli omalle kynnykselle.

Halatkaa lapsianne, halatkaa puolisoanne. Sitä ei voi koskaan tietää, milloin se sattuu omalle kohdalle.

Sammakonkutua aamiaiseksi

Mies on hippi, joten meille ilmestyy kaappeihin aina jos jonkinlaista siementä ja pähkinää. Suhtaudun epäillen kaikkiin ruokiin, jossa ei ole sokeria tai rasvaa. Jos syön, sen pitää olla kyllä täynnä kaloreita tai vähintään alkoholia.

Meidän perheessä on aamiainen aina ongelma. Minulla ja Tyttärellä ei siihen kellonaikaan ole erityisemmin ruokahalua, Mies syö jokatapauksessa munakasta tai pihviä aamupalaksi ja lisäksi aina on kauhea kiire. Tyttärelle ei kelpaa jugurtti eikä leipä, kaurapuuro on ihan yöks.

Sisko antoi aikoinaan vinkin chia-siemenistä ja olen ottanut ne aktiivisesti käyttöön. Illalla juomalasiin vanilja-soijamaitoa, pari lusikallista siemeniä ja lopuksi kaurahiutaleita perään. Aamulla seos on sopivan turvonnutta. Sitten vaan marjoja päälle, niin hyvää on!

IMG_2998

Tytär kutsuu seosta sammakonkuduksi ja siltähän se vähän näyttää. Vaikka maku onkin ok, hän ei suostu sitä syömään, joten teen hänen seoksesta vaan kylmäpuuron ilman siemeniä. Saksassa sitä muuten myydään Birchermüslin nimellä.

Mites teillä hoidetaan aamupalat?