Parvekekukkia

Viime vuonna kävi vahingossa niin, että just kun olin ajatellut, että parvekekukat pitäisi istuttaa, oli äiti vierailulla. Hirmu kätevää. Äiteehän ne sitten istutti.

IMG_3227

Tänä vuonna ei käynyt sama flaxi. Yksin piti vakuuttaa Miehelle, että parveke on itse asiassa viihtyisämmän näköinen, kun siellä on kukkia ja vähän siistimpää. Mies mulkaisi minua, mutta hänellä oli onneksi omat jauhotkin pussissa. Mies haluaa kasvattaa yrttejä.

Automatkalla sitten laskeskelin olemassa olevien kukkaruukkujen määrää ja mahdollista värimaailmaa. Mies mulkoili vieläkin puutarhakaupan pihalla, kun miettimiseen meni niin kauan. Onko se ny nii väliä??

IMG_3226On se vaan kiva, kun parveke on laitettu. Keski-ikäisyyden varmoja merkkejä: Parvekekukat.

Lätystä asiaa

Kun menin lapsena isun luona vierailemaan, tiesi, että siellä saisi aina lättyjä. Ja mansikkahilloa päälle. Lapsena ilot olivat niin yksinkertaisia, eikö. Myöhemmin tuli iso järkytys, kun sai tietää, että jotkut laittoivat sokeria päälle. Sokeria???

Lätyn iloa olen yrittänyt siirtää myös Tyttärelleni. Jostain syystä se ei ole onnistunut. Juu, lätyt on ihan kivoja, mutta ei se tyttö hyppää kattoon samalla lailla kuin minä aikoinani. Omituista. Vaikka lätyn päälle olisi tarjottavana kermavaahtoa tai nutellaa.

Mutta lätyt on tärkeitä. Minulle ainakin nousi hymy suuhun, kun Münchenin katuja kierrellessäni törmäsin putiikkiin, jossa on kaikki maailman variaatiot tarjolla.

IMG_3223Mutta minun suussani se tulee aina olemaan lätty, ei lettu.

Korvakorun matka

Keskiviikko-iltana lähdin Tyttären kanssa kotoa kaupungille. Tuli nääs paniikki, koska olin unohtanut, että torstaina on Saksassa isänpäivä. Ratikkapysäkillä huomasin korvakoruni kadonneen. Helmi oli poissa, mutta takatappi oli kuitenkin jäänyt korvan taakse. Harmitti. Ne korvakorut olivat vakiokamaa.

Tänään tulin vapaapäivän jälkeen töihin. Ja mitäs lattialta löytyikään? Kappas, korvakoruni!

Nyt sitten mietityttää korvakorun matka. 

A) se irtosi jo töissä ja takatappi yksikseen oli liimautuneena koko päivän korvaani (miten??? Onko korvantaustani niin likaiset??)

B) koru irtosi siinä ratikkapysäkillä, mutta matkasi takin poimuissa takaisin työpaikalle (miten??? Se takki on kulkenut siinä välissä pari päivää ympäri kaupunkia!!)

Ei ymmärrä. Pääasia kuitenkin on, että sain sen takaisin. Mutta varokaa, korvakorusieppaajia on liikkeellä. Onneksi ne ovat ystävällisiä ja palauttavat varastamansa tavaran.

  

Sveitsin kotiinpäinvetoa

Vaikka Sveitsi onkin Saksan kupeessa, sinne ei ole paljoa tullut mentyä. Itävalta on jotenkin helpompi vaihtoehto. Ja halvempi.

Sveitsiläinen tuttava kertoi, miten ruokapolitiikassa suositaan kotimaista. Liha varsinkin on tärkeää, sillä muun maalaisissahan voi olla ties mitä hormoonia mukana. Ravintolan ruokalistoissakin oli tarkasti mainittu, mikäli liha oli tuotettu ulkomailla. Täytyy sanoa, että itse enää harvemmin katson tuotantomaan perään. Pitäisi varmaan.

Mutta sveitsiläisen kahvilan listassa oleva pikku maininta herätti hilpeyttä. Että ne osaavat olla suoria.

IMG_3145On sitä tavallista kokista ja sitten sitä poliittisesti korrektimpaa. Kumpaa otat?

Kolmen kielen pää

Kun minulta kysytään, kuinka montaa kieltä osaan, vastaukseni on aina sama: ”Pystyn lukemaan kirjan viidellä kielellä ja ruokalista kymmenellä”. Tämä pitää suurinpiirtein paikkansa, sillä kun yhden kieliperheen kielen osaa, sen perusteella pystyy tajuamaan muistakin kielistä ainakin sen menun verran.

Puhuminen onkin sitten eri asia.

IMG_3141Olen tullut siihen tulokseen, että minulla on kolmen kielen pää puhumisen suhteen. Suomen kielen lisäksi englanti on niin selkäpiissä, että sen ylivoimaa ei mikään onneksi hetkauta. Se pysyy. Ruostuu kyllä, mutta englanniksi pystyy aina puhumaan.

Mutta se toinen vieras kieli muuttuu. Nykyisin se on saksa. Ennen se oli tanska. Tanskan kielen taitoni on ollut vahva ja se on ollut työkieleni. Minut on yllättänyt kuitenkin se, että en enää pysty puhumaan tanskaa sitten pätkääkään.

Kolmannen kieleni paikan on siis ottanut saksa. Enempää aivoni ei näköjään pysty hanskaamaan. Työpaikallani on erittäin paljon tanskalaisia, joiden kanssa pystyisin kyllä kielitaitoani harjoittamaan, mutta se vaatii täydellisen hiljaisen – saksakielettömän – ympäristön. Kun pääsen rytmistä kiinni, se sujuu, mutta ihan heittämällä kieli ei vaihdu.

Ihailen ihmisiä, jotka pystyvät puhumaan useampaa kieltä tuosta vaan. Minulle sellaista taitoa ei ole suotu. Nyt seuraan mielenkiinnolla kaksikielistä Tytärtäni. Joskos hänelle aivokapasiteettia suotaisiin enemmän.

Jäätelöä japanilaisessa

Minä pidän sushista, kuten myös muu perhe.Tytär haluaa vege-version ja Mies eläisi mieluiten Ramen-keitolla loppuelämänsä. Kun saimme Miehen kanssa vapaa-illan, kipitimme töiden jälkeen Mitani-ravintolaan.

Suosittelemme menu-vaihtoehtoa, jossa saat salaatit, keitot ja jälkkärit sushisi kanssa. Hinta ei päätä huimaa. Lounasmenun saa kahdeksalla eurolla. Lisäksi ravintola vetää näköjään japanilaisia, joten eiköhän ruoka melko autenttista ole.

Pääsimme jälkkäriin asti. Vaihtoehtoina on vihreä tee -jäätelöä, sakea tai kahvi. Mies ottaa luonnollisesti saken. Ja katsokaas, mitä hänelle tuli: koppa sake-kuppeja valittavaksi. Näköjään japanilaisilla on oma mieltymyksensä sakekuppien suhteen, joten luonnollisesti kupin muodon saa itse valita.

IMG_2007Minä otin sen jäätelön. Epäilykseni osoittautuivat oikeaksi. Se maistui vihreältä teeltä, mikä vaan ei ole minun makuuni. Mies kittaa sitä alituiseen, mutta hän onkin omituinen ja piilohippiterveysihminen.

IMG_2008Tuli mieleen macha-suklaa, jota joku maistatti töissä. Sekin maistui terveelliseltä, yöks. Minun mielestäni jäätelöjen ja suklaiden pitäisi maistua ihan rehellisesti epäterveellisiltä ja kaloririkkailta. Sellaisilta, että varmasti tietää saavansa annoksesta kilon lisää selluliittia.

Eihän niistä muuten osaa nauttia.

Alter Peter -tornissa

Matkailuvinkkejä Münchenistä! Kävimme Vanhan Pietarin tornissa eli Alter Peterissä.

IMG_3206Pietarinkirkko, Peterskirche on ihan keskustassa, Marienplatzin kupeessa. Aikuisilta hinta torniin on parisen euroa, joten kalliista huvista ei ole kysymys. Kysymys siirtyy kunnon ja ahtaiden paikkojen kammon puolelle.

IMG_3198Torniin on matkaa noin 3000 rappusta ja se on miltei 100 metriä korkealla. Puurappuset vaikuttavat paikoin melko huterilta ja kahta rinnakkain ei useinkaan kävelemään mahdu. Mutta kun ylös pääsee, on se kärsimyksen väärti.

Olen käynyt useasti Olympia-tornissa, sen naapuristossa kun asutaan (postaus esim täällä). Se on kuitenkin niin korkea eikä yhtä keskustassa, joten mielestäni Alter Peter voittaa näkymäpisteet. Kirkon tornissa kaupunki tulee lähelle ja varsinkin Marienplatzin ympäristöön sieltä on kivat näkymät. Olympia-tornista näkyy laajalle, mutta kyllä Alter Peteristäkin Alpit näkyivät.

IMG_3202Voimme siis lämpimästi suositella Alter Peterin tornia Münchenin kävijöille!