Berliinin eläintarha

Mitä tehdä Berliinissä lasten kanssa? Raportointi jatkuu eläintarhavierailulla. Tässä Berlin Zoo!

IMG_2930Kyllä, tykkäsin. Vaikka päivä oli kolea, kyllä eläintarhassa kipitettiin Tyttären perässä muutamakin tunti. Alue oli laaja, hyvin suunniteltu ja viihtyisä. Jotenkin aisti, että kuitenkin keskellä kaupunkia ollaan.

2015-02-22Yksi kivoista yksityiskohdista oli eläinten rakennusten tyylit. Yhtäkkiä tallissa oli arabialaisia vaikutuksia tai toinen viittasi Meksikoon. Sitä olkikattoista navettaa rakastin.

IMG_2925Minulla on kieltämättä hyvin ristiriitainen asenne eläintarhoja kohtaan. Onko se oikein pitää eläimiä vangittuna? Onko se eläinlajien suojelua? Mikä oikeus minulla on katsella leijonaa kalterien läpi?

IMG_2948Pakollinen taputtamo oli Tyttären mielestä kiva, virtahevot altaassa olivat varsin metkoja, hylkeiden temppuilu nauratti. Leikkipaikka oli ihan ykkönen, siellä menisi lapsilla kiipeillessä tuntikausia. Cafeteria oli sellainen samanlainen ylihinnoiteltu syöttölä, mitä muissakin eläintarhoissa.

Meidän perhe nostaa peukut pystyyn. Suosittelemme Berliinin eläintarhaa!

Hyvästi kotirouvuus

Ovikello soi ja lähetti ojentaa kukkapuskan. Ystävät lähettivät onnittelunsa viimeisen vapaapäivän kunniaksi. Maanantaina alkaa 40 tunnin työviikot.

IMG_3035

Suomalaiselle naiselle täyspäivätyö on itsestäänselvyys. Mikä ongelma siinä muka on? Kuka muka tekee osa-aikatyötä Suomessa tai on kotirouvana? Harva.

Täällä Saksassa saan kuitenkin hyvinkin ristiriitaisen vastaanoton, kun kerron uudesta työstäni. Kokopäivätyö – miten te pärjäätte? Eikö osa-aikaista löytynyt? Olisit vaan jäänyt kotiin! Pakostakin sitä alkaa epäilemään itseään, kun äiti-luokittelu tipahtaa siihen selvästi huonompaan luokkaan. Kotirouvuus tai osa-aikatyöllisyys vielä menisi, mutta koko päivän poissaolo kotoa on lapsille etelä-saksalaisen mittapuun mukaan näemmä hyvinkin traumaa aiheuttava tila.

Baijerilaisen yhteiskunnan huonot puolet ovat kyllä paljastuneet tämän viikon aikana. Mahdollinen koulunvaihto tulee ehkä kysymykseen, mutta Münchenissä on iltapäivähoitopaikkaa ihan turha kysellä. Kaikki täynnä, jonotuslista pitkä. Tytär tulee siis koulusta yksin tyhjään kotiin pariksi tunniksi. Toivottavasti ratkaisu löytyy jossain vaiheessa.

Olen iloinen, että työpaikka irtosi ja vielä kansainvälisen firman pääkonttorissa. Tämä alkupaikka on alemmalla tasolla, mihin olen tottunut, mutta jostakin se on aloitettava. Salainen suunnitelmani on tehdä työni sen verran hyvin, että sillä aukeaa ovet oikeisiinkin töihin.

Heitän siis hyvästit kotirouvuudelle. Tyttären pitää kasvaa yhtäkkiä isoksi tytöksi, joka kuljettaa avainta ja kännykkää mukanaan. Mielenkiinnolla seuraan, miten työllisyys vaikuttaa perhe-elämäämme ja miten reagoin töiden mahdollisesti aiheuttamaan stressiin. Sen verran leppoisaa aikaa ovat nämä viime vuodet olleet.

Miten käy blogin? Ehkä se saa uudentyyppistä sisältöä. Firmaani en aio blogissa luonnollisesti paljastaa enkä yksityiskohtaisesti tehtävistäni kertoa, se lienee selvää. Mutta kun yhden kolmasosan päivästä viettää saksalaisessa yrityksessä kymmenien eri kansalaisuuksien seurassa, siitä voi seurata mielenkiintoisiakin tarinoita!

 

Berliinin akvaario

Lapsiperheystävällisten nähtävyyksien raportointi Berliinistä jatkuu. Kävimme akvaariossa.

IMG_2899Berlin Aquarium sijaitsee eläintarhan vieressä. Oli sen verran kylmä päivä, että otimme yhteislipun saadaksemme jäätävän aamupäivän vietettyä sisätiloissa. Perhelippu maksoi 50€.

IMG_2907Akvaario-kokemus oli varsin miellyttävä. Ensimmäisen kerroksen meri-osuus oli kattava ja Tytär viihtyi kameran kanssa hienosti. Melkoisia möllyköitä vedestä löytyy. Toisen kerroksen matelijoista löytyi kaikkea krokotiileistä liskoihin. Pieni sademetsäosuus tuntui kylmänhuurteisena aamuna kivalta.

IMG_2914Kolmas eli hyönteiskerros oli melko metka. Sinne oli rakennettu melkoinen muurahaiskompleksi, jossa läpinäkyviä putkia pitkin muurahaisjono kulki pitkin kattoja ja käytäviä. Osaksi muurahaispolku kulki pään yläpuolella ilman putken suojaa.

IMG_2921Kaiken kaikkiaan suosittelen akvaariota. Eihän se jollekin Barcelonalle vedä vertoja, mutta voittaa Münchenin Sea Lifen kuusi-nolla.

Matkaraportti Berliinistä: Valtiopäivätalo

Mitä tehdä Berliinissä, jos on pari päivää aikaa ja lapsikin mukana. Me menimme Reichstagin eli valtiopäivätalon kupoliin.

IMG_2854Kupolivierailu täytyy suunnitella ajoissa, sillä se vaatii rekisteröitymisen netissä. Varailin meidän vierailuamme muutamaa päivää etukäteen ja ainoa aika kyseisenä päivänä oli aamu-kahdeksalta. Lisäksi aikaa täytyy varata turvatarkastukseen, joten olepa kärppänä varauksesi kanssa ja muista ottaa henkkarit mukaan. Tarkastaja sanoi muuten henkilökorttiamme tarkastaessaan selvällä suomenkielellä ”Kiitos”. Paikalle kannattaa tulla julkisilla. Sen mekin totesimme jälkeenpäin, kun parkkeerasimme auton melkein kilometrin päähän.

IMG_2860Vaiva kannattaa. Lasikupolissa kävely oli jännää, maisemat mahtavat. Ainut huono puoli aamuvuorossa oli se, että jää ikkunoissa häiritsi näkyvyyttä. Tarjolla oli kuulokkeet, joista tuli tekstiä yleisimmillä kielillä. Vinkki: saksankieltä osaaville muksuille on tarjolla Kinderführung, jonka kannattaa ehdottomasti ottaa. Tytär viihtyi kummasti kuulokkeet päässä yksikseen ja kikatteli ääneen kovasti. Audio oli ilmeisesti skateboard-juttuineen ja vilkutuspyyntöineen varsin viihdyttävä.

IMG_2872Vierailu kupolissa ei kestä kauaa. Ylhäällä on kahvila, joka ei tosin ihan aamusta ole auki. Lapsista hississä ajeleminen on jännittävää ja maisemien katseleminen audion kuuntelemisen lomassa on ihan ok. Brandenburgin portti ja Holokaustin muistomerkki ovat ihan vieressä, joten turistikierrosta saa jatkaa välittömästi.

Suosittelen!

IMG_2870

Passiasioissa Berliiniin

Facebookin statuksista luettua: ”15:02 lähtö kotiovelta. Bussilla kaupungille, jossa passikuvaus kuvaamossa ja passianomuksen teko poliisilaitoksella. Molemmat ilman ajanvarausta. Bussilla kotiin, ovella 15:52.”

Kyllä kuulkaa kirpaisi, sillä olimme juuri matkalla uusimaan passejamme. Ajoa Berliiniin oli noin 600 km. Että tasan ei käy onnen lahjat.

IMG_2888Kun asuu Etelä-Saksassa, on vaihtoehdot passin uusimiseen vähissä. Berliini, Praha tai Wien kuulostavat niin eksoottisilta ja mahtavilta, mutta helposti tuollaista reissua ei arkeen ja toimistoaikaan saa mahdutettua. Saksassa on koulupakko, mikä tarkoittaa sitä, että Tyttären mukaanottaminen olisi tuskan takana. Jos itse on työelämässä, niin on pakko anoa lomapäivä tai pari. Lisäksi ulkosuomalaisen kukkaroa sakotetaan 140 eurolla passin hakemisesta.

Suomen Berliinin suurlähetystössä kyllä palvelu pelaa eikä jonottaa tarvinnut, mutta hiukka se kirpaisee, että 15 minuutin takia pitää kärsiä viiden tunnin ajo. Kehittelimme siinä lähetystön työntekijän kanssa ajatusta mobiilista toimistosta, joka kävisi tasaisin väliajoin kiertämässä ympäri Saksaa palvelemassa vaikkapa passiasioissa. Hah, in my dreams.

Nyt sitten jännitetään, tuleeko hakemus bumerangina takaisin valokuvan takia. Saksan passin valokuva on nimittäin eri kokoinen ja sellaisenhan ne valokuvaamossa meille lykkäsivät. Ei auttanut, vaikka valokuvaa otettaessa annoimme kirjalliset ohjeet, missä oli tasan tarkkaan kuvan koko ja pään suhteet. Kuinka hankalaa on numeroita lukea?? Oma moka tietysti, kun en tarkistanut asiaa, kun hain kuvat jälkeenpäin. Ei tullut mieleen, että viivotin pitäisi olla käsilaukun vakiovarusteena.

Että Helille vaan terveisiä. Nautipa passistasi.

 

Terveisiä Lontooseen

Istun junaan. ”Kaikki kyllä ihmettelee, miten ihmeessä olemme humalassa jo ennen tapahtuman alkua ja jatkamme, kun kaikki muut menevät kotiin.” Englanninkielinen keskustelu jatkuu muutaman lauseen ajan ja katson vieruskaveriani pitkään. ”Suomalainen?”, kysyn ja hän nyökkää.

Müncheniläisessä junassa ei suomalaisiin kovin usein törmää. Meitä on täällä noin 4000 plus turistit päälle. Se tarkoittaa sitä, että usein suomea ei kuule.

Suomalaisen tunnistaa ulkonäöstä. En tiedä, mikä siinä on, mutta se vaan on niin. Ja – varsinkin jos on turistista kyse – suomalaisella on silmälasit päässä.

silmälasit1Jututan siis suomalaista vieruskaveriani junassa. Lontoossa asuva mies on täällä palaverissa ja puhe kääntyy Suomi-kouluun. Vaimo on ollut kuulemma Lontoossa opettajana. Pieni maailma, ajattelen ja netwörkkaan.

Terveisiä sinne Lontooseen. Ulkosuomalaisen ystävä on toinen ulkosuomalainen, jonka tunnistaa vaikka junassa.

Fasching-kulttuuri

Hei. Olen Saksassa asuva ulkosuomalainen, joka on naimisissa toisen suomalaisen kanssa. Ja Fasching eli karnevaaliaika on minulle yhä varsin vierasta.

2015-02-171On laskiaistiistai. Kävelen pitkin kaupunkia ja nautin karnevaaleista. Se on nimittäin suomalainen vappu. Kello kahdeltatoista kaupunki sulkeutuu ja kävelykadut valtaa naamiaisasuihin pukeutunut hilpeä kansa.

2015-02-17Johtuukohan se saksalaisesta tiukkapipoisuudesta? Että kerran vuodessa antaa mennä vaan? Saa pukeutua hassuihin pukuihin ja olla naurettava. Kaduilla kulkee kaikkea possuista Peppi Pitkätossuun. Ei mitään väliä, ei ikärajaa. Kaikki mukana. Schlager kaikaa, laseja kohotellaan, mutta onneksi ihan kauheeta örvellystä ei näy. Ja tämä müncheniläinen traditio ei ole vielä mitään Pohjois-Saksan kaupunkeihin verrattuna, missä karnevaali-aika paljon suurempi juhla. Suu auki katselen telkkarista Faschingin aikana tulevia telkkarilähetyksiä juhlista, joissa perinteet raikaavat. Onko ne ihan tosissaan??

Jos sitä ujuttaisi Tyttären tuollaiseen karnevaali-yhdistykseen. Pääsisi itsekin ihmettelemään oikein kunnolla.

IMG_2827Jos siis saan suositella, tulkaa karnevaali-aikaan Saksaan. Pukekaa hassut hatut päälle ja sulautukaa natiivien joukkoon. Täällä saa snapsia katukioskista, lavoilla vetää karnevaaliyhdistykset showtaan ja prinssiparit esittäytäytyvät.

Saksalaisten lupsakka puoli.