München-maanantai: Schrannenhalle

Viktualienmarktin vieressä keskustassa on iso halli, Schrannenhalle, jonka juuret juontaa 1850-luvulle. Teollisessa käytössä ollut rakennus saneerattiin ja se muutettiin 2005 deli-kauppahalliksi.

Kauppa ei kuitenkaan käynyt, liekö kilpailu Viktualienmarktin ulkoilmatorin kanssa olleen liian kovaa. Iso tila keskellä kaupunkia huusi kuitenkin käyttöä ja viime vuoden loppupuolella sinne avattiin Eataly.

IMG_2018

Eataly on italialainen kauppahalli. Siellä voi ostaa sekä tuoreita että säilöttyjä tarvikkeita ja valikoima näyttää olevan ihan oikeasti italialaispainotteinen. Pääpaino on tietysti elintarvikkeissa, mutta yksi nurkka näytti olevan luonnonkosmetiikkaa täynnä. Viinivalikoima on luonnollisesti melkoisen iso.

IMG_2023

Ravintola on yläkerrassa, eri bistro- ja kahvilatiskejä on alakerta pullollaan. Jäätelö näytti olevan itsetuotettua, kakkuja oli tarjolla iso valikoima. Suurin osa myyjistä tuntui olevan Italiasta.

IMG_2020

Tyttären kanssa syötiin tällä kertaa vain jätskit. Voisin hyvin kuvitella tulevani lounaalle syömään pasta-annoksen valkoviinin kera shoppauksen päätteeksi. Ystäväni Luigi vinkkasi, että hän pitää Eatalyssa kokkauskursseja.

IMG_2019

Vähän jäi kaivelemaan, että alakerran kauppa oli sunnuntaina kiinni, sillä siellä näkyi olevan suklaalähde. Ensi kerralla sitten.

Jean Paul Gaultier näyttely

Kävimme Tyttären kanssa Jean Paul Gaultierin näyttelyssä Münchenin Kunsthallessa. Ajattelin, että eiköhän tuollainen muotiin viittaava voisi Tytärtäkin innostaa.

IMG_2384-001

Olipas hieno! Itse en muodista ymmärrä mitään, mutta eiväthän Gaultierin vaatteet mitään arkipukuja olekaan. Taiteen muotohan se on. Luovia ihmisiä pitää ihailla – miten jotkut voivatkaan tuottaa niin kauniita asioita maailmaan!

IMG_2375-001

Näyttelyssä oli twisti. Mallinukkien neutraaleille kasvoille heijastettiin oikeat liikkuvat kasvot. Nuket näyttivät heräävän henkiin! Se oli itse asiassa melko kamalaa… Tytärkin kurkki ensimmäiset 10 minuuttia nukkeja selkäni takaa. Nuket alkoivat siis oikeilla kasvoilla puhumaan, laulamaan, flirttailemaan katsojien kanssa. Sääli kun en saanut hyvää kuvaa niistä.

IMG_2376-001

Voin suositella näyttelyä lämpimästi. Käy myös pienten tyttöjen kanssa katseltavaksi, tosin pitää ehkä hieman selitellä elävän näköisiä nukkeja…

IMG_2377-001

Näyttely on Münchenissä 09.02. asti. Hopi, hopi!

Töitä lomalla

Alkoi talviloma. Vaikka aloitin töissä maaliskuun alusta, sain silti täydet lomat. Viime vuoden lomat pitää pitää maaliskuun loppuun mennessä ja lomapäiviä on vielä jäljellä.

Päivä alkoi hyvin. Saimme nukuttua jopa yhdeksään asti, aurinko paistoi ja aamiaiseksi oli hedelmäsalaattia. Mies otti Tyttären kyytiinsä ja lähtivät asioille. Minä aloin tekemään töitä.

Viime viikko oli töissä hektinen. Oli workshoppia, deadlinea, kokouksia. Kaikki johti tietenkin siihen, että mailiboksi räjähti ja tekemättömiä tehtäviä oli liikaa. Perjantai-aamuna olin jo ennen seitsemää paikalla, mutta päivä karkasi käsistä, koska Tyttären hammaslääkärin takia piti lähteä jo ennen kolmea. Ei auttanut mikään, oli pakko ottaa läppäri kotiin.

Lauantai-aamuna otin siis lusikan kauniiseen käteen, avasin läppärin ja aloin työstämään aamutakissa to-do-listaa. Viiden tunnin päästä olin valmis. Mutta se vaati ämpärillisen karkkia.

IMG_2012

Kun draivi oli päällä, aloin työstämään vapaaehtoistyöni. Läppärin vaihto ja neljän tunnin putken jälkeen uutiskirje oli valmis. Päivän aikana pesin myös kolme pyykkisatsia ja leivoin omenapiirakan.

Superwoman! Lihava sellainen tuon karkkimäärän jälkeen, mutta kuitenkin!

Aamiainen pohjoissaksalaiseen malliin

Sain töissä kalenterikutsun: Norddeutsches Frühstück eli aamiaista olisi tarjolla. Kuulostaa hyvältä, mutta oletin, että siinä joku twisti olisi. Miksi sitä muuten olisi nimenomaan pohjoissaksalaisena aamiaisena mainostettu? Baijerilaista aamiaista eli Weißwurstia ja bretzeniä kieltämättä karsastan.

Koko kerros lemusi. Astuin kokoushuoneeseen ja keskellä pöytää oli noin 10 kiloa raakaa jauhelihaa, tuoreita sämpylöitä, raakaa sipulia sekä suola + pippurisirottimet.

Ootteko ihan tosissanne??

Minä en syö punaista lihaa. Jonkun hampurilaisen voin syödä, mutta ei tulisi mieleenikään tilata pihviä ravintolassa. Syy ei ole eettinen, olen vaan jotenkin kasvanut eroon siitä. En pidä lihan mausta ja se saa oloni raskaaksi. Niinpä olin jo hyvinkin menossa ovesta ulos, kun kolleega usutti maistamaan. Ota edes haukku, niin tiedät!

Haukkaan palasen. Ei voi olla totta…

aaminainenTää on ihan sairaan hyvää!

Ilmeisesti jauheliha oli jotain erityisen tuoretta ja maku oli vastustamaton. Minä punaisenlihankieltäjä söin kaksin käsin leipiä. Ei tullu aikaisemmin mieleenikään, että raaka jauheliha olisi syömiseen kelpaavaa. Kolleega tarkkaili tyytyväisenä mitäs-minä-sanoin tyyliin. En vastannut, kun suu oli täynnä.

Pointsit meni aamiaisen suhteen Pohjois-Saksalle!

Oikomishoito-neuvonnassa

”Alaleuka on erittäin takana, ihan niin kuin teilläkin, hyvä rouva. Meidän täytyy saada lisää tilaa, että profiili muodostuu kauniimmaksi. Ylhäällä on todella ahdasta, joten siellä täytyy myös tehdä töitä.” Kuuntelen Tyttären oikojahammaslääkäriä ja nyökyttelen. Tätä osasin kyllä odottaa. Valitettavasti Tytär näyttää perineen juuri ne huonoimmat ominaisuuteni eli surkean hammaston ja huonon ryhdin.

kirchner

Röntgen-kuvan oton jälkeen katsomme ahdasta hammastoa. ”Niin kuin teilläkin” toistuu lääkärin puheessa melkoisesti. Sovimme aloituksen kesäloman jälkeen. Tytär on kauhuissaan jo nyt, mutta ei auta. Nuorena aloitettu hoito toivottavasti takaa ainakin hymyn suhteen paremman itsetunnon kun äidillänsä.

Oliko se sitten vaan niin, että minun ikäluokallani rautoja ei vaan laitettu? Vai olinko minä itse aikoinani sitä vastaan? Kävin päälle kolmikymppisenä hammaslääkärissä ja kyselin, millainen prosessi olisi korjata hymy aikuisena ja tulimme siihen tulokseen, että se olisi liian kallis ja liian pitkä. Nyt minulle on lyöty pahimpaan kohtaan hiukan muovia päälle, mutta siinä se. Valkaisun aion taas keväällä ottaa.

Fakta, josta ette ehkä tienneet: Minulla on vain yksi kulmahammas. Olisin surkea vampyyri.

München-maanantai: BMW Welt

Maanantaisin esittelen Müncheniä ja ensimmäisenä sarjassamme on BMW Welt.

IMG_3062-001

Olympia-puiston kupeessa oleva rakennus on Bemarin esittelypaikka. Siellä on varsinkin sunnuntaisin porukkaa, koska pääsymaksua ei ole, sunnuntaisin ei ole muutakaan tekemistä ja rakennus on sinänsä ihan vänkä.

IMG_3072

BMW Weltissä on esillä autoja. Piste. Tekniikkaa ja motskareita. Sinänsä naisväelle ei niin kauhean kiinnostavaa, mutta aina voi myönnytyksiä perheen miespuolisille tehdä. Käymme Tyttärenkin kanssa siellä aika ajoin, koska siellä on lapsillekin tekemistä. Siellä on järjestetty myös konsertteja ja jos jonkinlaista showta.

IMG_3076

BMW Welt kuuluu Münchenin suosituimpiin nähtävyyksiin. Sinne pääsee suoraan U3-metrolla, joten helpommaksi sunnuntain spontaanin retken tekeminen ei voi olla. Kahvila on ja vessat. Sanot sitten Miehellesi, että seuraavalla kerralla tulee mukaasi katsomaan jotain nyyhkyleffaa.

Hyvää synttäriä, Finn for Life!

Ensimmäinen postaukseni Finn for Life -blogissani oli tammikuussa 2011 eli nyt on vuosipäivän paikka. Paljon onnea mulle!

Kääk

Blogini on yksi näistä pikkublogeista, jossa on ilmeisesti vakiolukijansa (eli äiti ja anoppi). Muutama pitempi paussi on tullut ja hitaampia kuukausia (varsinkin viime aikoina) on ollut matkassa, mutta muuten olen ollut melko aktiivinen kirjoittaja. Minulla on ollut myös sivuprojekteja eli Aperitiivilla-blogi, jota pidän ystäväni Hannen kanssa sekä viime vuonna Rengas-portaali.

Blogin kirjoittaminen on ollut henkireikä. Olen aina kirjoittanut työkseni, mutta Saksaan tullessani meni pitkä aika ilman töitä. Kaipasin kirjoittamista, joten ajatus blogista oli melko luonnollinen seuraus toimettomuudesta. En ole katunut.

Kirjoittamisen kautta järjestelen asioita päässäni. Usein en tiedä, mitä tekstistä tulee, kun aloitan kirjoittamisen ja joskus hämmästelen lopputulosta. Ai näinkö oikeastaan ajattelinkin! Kirjoittaminen on halpa terapian muoto :) Aiheet ovat lähinnä perheellisen elämää ulkosuomalaisena.

Tyylini on lyhyt. Yksi asia, yksi teksti on tavoitteeni, sillä itse en jaksa lukea pitkiä postauksia. Aperitiivi-blogin puolella on toinen tyyli ja siellä tekstit ovat enemmän kolumni-tyylisiä. Ainut asia, mihin kovasti toivoisin muutosta, ovat kuvani. Olen nimittäin surkea kuvaaja eikä kameranikaan ole laadukas. Joskus kun saisi itsensä jollekin kurssille…

Juhlan kunniaksi pannaan arvonta pystyyn! Kommentoi postausta, kirjoita vaikka toivomuksia aiheista ym. Voittaja saa kotiin ehtaa München-kamaa eli oheisen laukun! Aikaa on helmikuun puoleen väliin asti.

IMG_1981