Oktoberfesteillä käy joka päivä muutama sata tuhatta ihmistä. Porukkaa siis on jos jonkinlaista… Yleensä ottaen kaikki ottavat melko rauhallisesti, vaikka humalassa ollaankin. Aina kuitenkin jotain tapahtuu ja poliisi on paikalla näkyvästi. He kulkevat aina 6 hengen porukoissa ja mukana on myös kolleegoja Italiasta. Kunnon tappelua en ole itse nähnyt kertaakaan.
Telttajuhlinnan oleellinen osa on litran tuopin kumoaminen. Joku nousee penkille, ympärillä hurrataan ja sitten katsotaan, kestääkö kantti. Litra olutta naamaan ei ole mikään helppo temppu, se on tekniikkalaji. Joku nuori nainen tekee sen varsin helpon näköisesti, mutta isolta köriläältä se ei käy välttämättä käden käänteessä. Meidän pöydän macholta ei se onnistunut…
Tänä vuonna kokeilin ensimmäistä kertaa nenänputsausta mentholilla, mikä on jostain syystä melko yleinen tapa ollut Oktoberfesteillä. Vuosia sitten ihmettelin kovasti, että kokaiiniako ne vetää naamaan kaiken kansan nähden, mutta hieman viattomammasta toiminnasta oli kuitenkin kysymys. Mikä pointti tuossa loppujen lopuksi on, en ymmärrä.
Musiikkipuolella vanhat hitit jyräsivät, mutta uusiakin suosikkeja oli. Tänä vuonna taitaa kuningas olla Andreas Gabalier Hulapaluullaan. Ja arvatkaas mitä, islantilaisten jalkapallohuuto päätyi Oktoberfesteille asti! Isoissa teltoissa bändit huudattivat yleisöä islantilaiseen tapaan muutaman kerran varsinkin alku-illasta ja kansainväliseen yleisöön se upposi ihan kybällä.
Tänään maanantaina on Saksassa vapaapäivä ja samalla Oktoberfestien viimeinen päivä. Itse olen menossa vielä juhlimaan suomalaisnaisten kanssa. Ahtaudun siis dirndl-pukuun, hoilotan saksalaisia schlagereita ja eiköhän se olut sitten riitä taas hetkeksi aikaa. Oktarit on kivat, mutta onneksi ne loppuu.
Sitä on vaan tullut vanhaksi. Ensi vuonna otan kyllä isän ja äitin mukaan.
Finn for life 