Mies ja lapsi lähti kahdestaan Suomeen syyslomalle. Ei ketään kotona, huippua. Mitä tekee äiti ja vaimo, kun hiiret saavat hyppiä pöydällä ja on muutenkin pyhäpäivä?
- On aamutakissa yhteen asti. Sitten katsoo aamutakkiaan ja toteaa, että se on muuten aika hirveän näköinen. Alkaa surffaamaan uutta aamutakkia ja toteaa, että saksalaiset näemmä suosivat froteisia kylpytakkeja ja tämähän ei käy ollenkaan. Löysi vihdoin silkkisen, punaisen kimonon ja tilasi sen hintaan 26,50. Ei ollut muuten mitään oikeaa silkkiä.
- Kirjoitti aamupäivän musikaalia. Jep, luitte oikein. Suomi 100v-juhlavuoden kunniaksi Münchenin suomalaiset luovat ihkaoikean musikaalin ulkosuomalaisuus-teemalla ja olen yksi kirjoittajista. Ensi-ilta (ja ehkä ainoa esitys) ensi vuoden joulukuussa.
- Katsoo jääkaappiin ja näkee, ettei Mies usko, että pärjäisin viikon yksin. Oli tehnyt kurpitsakeittoa koko viikon satsin. Toteaa, että tämän viikon ruokavalio on sitten nestemäinen. Tunaa kurpitsakeiton lättämällä kurpitsansiemeniä päälle. Nerokasta.
- Ulkoiluttaa eilen ostamiaan korkkareita kaupungilla. Hyvin toimi auringonpaisteessa. Kultainen lokakuu vaihtui marraskuuksi, mutta lämpötila on vielä yli 10 astetta.
- Kaupungilla tuli vastaan elokuvateatteri, joka näytti dubbaamattomia leffoja. Täydellinen tilaisuus käydä katsomassa Bridget Jonesia. Totesi myös, että nestemäinen ruokavalio ei kiellä kuohuvaa. Kippis.
- Pari päivää sitten aloittama 1000 palan palapeli lojuu yhä ruokapöydällä. Tänään ei kyllä napannut. Se pitänee kuitenkin ennen perheen tuloa tekaista tai muuten tulee palautetta.
Mutta mitä tärkeintä, en pedannut petiä, en siivonnut enkä pessyt pyykkiä.
Finn for life 
Liikaa taivasta tuossa teidan palapelissa. Suosittelen valitsemaan valokuvan sijaan jonkun piirretyn paljoilla yksityiskohsdilla.
Siinähän se tavoite onkin! Että milloin menee hermot
Kuulostaa aivan loistavalta ohjelmalta! Mun sinkkuelämäni vapaa-aika on juuri tuollaista, musikaalia tosin en kirjoita ja sopan joudun keittämään itse 🙂
Kirjoitit, että ”Kaupungilla tuli vastaan elokuvateatteri, joka näytti dubbaamattomia leffoja.” Iik! Missä tämmöinen paikka on? Laittaisitko osoitteen?
Onko kaikki OK, kun sinusta ei ole kuulunut mitään niin pitkään aikaan? Minulla on ikävä juttujasi.
Anna
Minä myös hämmennyin, että mihin hävisit? Asuin aiemmin myös Saksassa ja pidin juttujesi lukemisesta. Onhan kaikki hyvin?
Täällä myös yksi, joka ikävöi kirjoituksia ja lukee innolla vanhojakin uudestaan.
Hei! Täällä yksi ulkosuomalainen äiti Saksan naapurimaasta (yli 10v Ranskassa). Kiitos blogistasi. Tosi paljon olen oppinut Saksasta blogisi kautta ja juttujasi on kiva lukea. Tasaisin väliajoin oon käynyt kurkkimassa, josko täällä olisi uusia postauksia. Onhan kaikki ok?