Italiassa halusimme näyttää Tyttärellemme myös kaupunkeja iänikuisen rantaloman sijaan. Tiesimme jo etukäteen, että tämä harvoin onnistuu, kaikilla menee hermo enemmän tai vähemmän… Tytär ei ole niitä kaupungilla tallustelijoita edes kotimaassa. Mutta kun se Verona oli niin kätevän matkan päässä Gardalla.
Romeon ja Julian tarina on täysin keksitty, eikä Shakespeare ollut koskaan ilmeisesti edes käynyt Italiassa, mutta niin vaan Veronaan on ilmestynyt ”autenttinen” Julian parveke.
Kävimme ensimmäistä kertaa parvekkeella varmaan kymmenen vuotta sitten ja muutama juttu oli kyllä muuttunut. Edellisellä kerralla koko aukio oli täynnä purkalla seinään liimattuja paperilappuja. Nyt purkat olivat kadonneet. Seinät olivat kyllä täynnä rakkaudentunnustuksia, mutta trendinä tuntui olevan laastarit…
Yhtä paljon porukkaa pikkuaukiolla oli kuin ennenkin. Sen kummempia turvatsekkejä ei ollut, koska kyseessä ei ollut maksullinen paikka.
Tytär kovasti kyseli, että miten se tarina oikein menikään. Mietimme, pitäisikö surullisen tarinan kertoa, mutta jätimme yksityiskohdat sitten myöhemmälle. Sanoimme vaan, että ne tykkäsivät kovasti toisistaan.
”Tärkeää on, että tykkää. Se on ihanaa. Ja siitä tietää, että sydän toimii.”
Finn for life 