Yksinäistä laatuaikaa

Mies ja lapsi lähti kahdestaan Suomeen syyslomalle. Ei ketään kotona, huippua. Mitä tekee äiti ja vaimo, kun hiiret saavat hyppiä pöydällä ja on muutenkin pyhäpäivä?

• On aamutakissa yhteen asti. Sitten katsoo aamutakkiaan ja toteaa, että se on muuten aika hirveän näköinen. Alkaa surffaamaan uutta aamutakkia ja toteaa, että saksalaiset näemmä suosivat froteisia kylpytakkeja ja tämähän ei käy ollenkaan. Löysi vihdoin silkkisen, punaisen kimonon ja tilasi sen hintaan 26,50. Ei ollut muuten mitään oikeaa silkkiä.
• Kirjoitti aamupäivän musikaalia. Jep, luitte oikein. Suomi 100v-juhlavuoden kunniaksi Münchenin suomalaiset luovat ihkaoikean musikaalin ulkosuomalaisuus-teemalla ja olen yksi kirjoittajista. Ensi-ilta (ja ehkä ainoa esitys) ensi vuoden joulukuussa.
• Katsoo jääkaappiin ja näkee, ettei Mies usko, että pärjäisin viikon yksin. Oli tehnyt kurpitsakeittoa koko viikon satsin. Toteaa, että tämän viikon ruokavalio on sitten nestemäinen. Tunaa kurpitsakeiton lättämällä kurpitsansiemeniä päälle. Nerokasta.
• Ulkoiluttaa eilen ostamiaan korkkareita kaupungilla. Hyvin toimi auringonpaisteessa. Kultainen lokakuu vaihtui marraskuuksi, mutta lämpötila on vielä yli 10 astetta.

• Kaupungilla tuli vastaan elokuvateatteri, joka näytti dubbaamattomia leffoja. Täydellinen tilaisuus käydä katsomassa Bridget Jonesia. Totesi myös, että nestemäinen ruokavalio ei kiellä kuohuvaa. Kippis.
• Pari päivää sitten aloittama 1000 palan palapeli lojuu yhä ruokapöydällä. Tänään ei kyllä napannut. Se pitänee kuitenkin ennen perheen tuloa tekaista tai muuten tulee palautetta.

Mutta mitä tärkeintä, en pedannut petiä, en siivonnut enkä pessyt pyykkiä.

 

Oktoberfestien toinen puoli

Oktoberfesteillä käy joka päivä muutama sata tuhatta ihmistä. Porukkaa siis on jos jonkinlaista… Yleensä ottaen kaikki ottavat melko rauhallisesti, vaikka humalassa ollaankin. Aina kuitenkin jotain tapahtuu ja poliisi on paikalla näkyvästi. He kulkevat aina 6 hengen porukoissa ja mukana on myös kolleegoja Italiasta. Kunnon tappelua en ole itse nähnyt kertaakaan.

Telttajuhlinnan oleellinen osa on litran tuopin kumoaminen. Joku nousee penkille, ympärillä hurrataan ja sitten katsotaan, kestääkö kantti. Litra olutta naamaan ei ole mikään helppo temppu, se on tekniikkalaji. Joku nuori nainen tekee sen varsin helpon näköisesti, mutta isolta köriläältä se ei käy välttämättä käden käänteessä. Meidän pöydän macholta ei se onnistunut…

Tänä vuonna kokeilin ensimmäistä kertaa nenänputsausta mentholilla, mikä on jostain syystä melko yleinen tapa ollut Oktoberfesteillä. Vuosia sitten ihmettelin kovasti, että kokaiiniako ne vetää naamaan kaiken kansan nähden, mutta hieman viattomammasta toiminnasta oli kuitenkin kysymys. Mikä pointti tuossa loppujen lopuksi on, en ymmärrä.

Musiikkipuolella vanhat hitit jyräsivät, mutta uusiakin suosikkeja oli. Tänä vuonna taitaa kuningas olla Andreas Gabalier Hulapaluullaan. Ja arvatkaas mitä, islantilaisten jalkapallohuuto päätyi Oktoberfesteille asti! Isoissa teltoissa bändit huudattivat yleisöä islantilaiseen tapaan muutaman kerran varsinkin alku-illasta ja kansainväliseen yleisöön se upposi ihan kybällä.

Tänään maanantaina on Saksassa vapaapäivä ja samalla Oktoberfestien viimeinen päivä. Itse olen menossa vielä juhlimaan suomalaisnaisten kanssa. Ahtaudun siis dirndl-pukuun, hoilotan saksalaisia schlagereita ja eiköhän se olut sitten riitä taas hetkeksi aikaa. Oktarit on kivat, mutta onneksi ne loppuu.

Sitä on vaan tullut vanhaksi. Ensi vuonna otan kyllä isän ja äitin mukaan.

Pöytä Oktoberfesteillä

Kahden viikon aikana ehdin Oktoberfesteille parisen kertaa. Se riittää ihan hyvin. Tällaiselle nelikymppiselle yksi keikka merkitsee useamman päivän toipumisaikaa…

Kuten aikaisemminkin minulla oli oma pöytä Hofbräun teltasta. Otan aina sunnuntain lounaspaikan ja yleensä viihdymme kylläkin pöydän luovuttamisen jälkeen teltassa pidempääkin. Kun pöydän on kerran saanut varattua, siitä kannattaa pitää kiinni – sen verran vaikeita on saada noita viikonloppuvarauksia. Viime vuonna kokeilin lauantaipöytää, mutta silloin oli meno hiukka liian rajua minulle…

Päivä sujui tuttuun tapaan. Tänä vuonna turvallisuutta oli kiristetty siten, että koko alue oli aidattu ja sisäänkäynneillä tsekattiin laukut. Reppuja ja sitä isompia ei saanut ottaa mukaan, mutta koska siitä oli tiedotettu tarpeeksi, sujui turvatarkastus sujuvasti. Klo 12 pöytään, ekat litran massit nenän eteen ja teltan tunnelmaa ihmettelemään.

Hofbräun teltta on yksi isoimmista: ulkopaikat mukaan luettuettuina istumapaikkoja on noin 9000. Hofbräussa on paljon ulkomaalaisia ja minäkin päädyin oman pöydän luovuttamisen jälkeen amerikkalaisten seuraan jatkamaan iltaa. Tänä vuonna istumapaikka oli melko helppo saada, koska teltat eivät olleet niin tupaten täynnä.

Mitä maksaa yksi Oktoberfest-keikka? Pöytä ei sinänsä maksa mitään ylimääräistä, vaan varauksen yhteydessä jokaiselle periaatteessa ostetaan lippuja ruokaan ja juomaan. 36 euron pakettiin tulee kaksi olut-lipuketta, yksi kana-annos ja 7 euron arvoinen vapaasti tuhlattava lippu. Yksi litran massi maksoi tänä vuonna 10,60 plus vähintään euron tippi päälle. Minä en kyllä paria massia enempää saa millään alas.

Seuraavassa postauksessa lisää Oktoberfestien kuriositeetteja!

Oktoberfestin trendit 2016

Viimeistä Oktoberfest-viikonloppua viedään! Aika luoda katsaus viimeiseen kahteen viikkoon ja kertoa tämän vuoden trendit. Viime vuonna olivat kukkamekot ja pitsiessut selkeästi uutuus (klikkaa postaus), vuonna 2014 taas kaikilla oli kukkaseppeleitä päässä (klikkaa). Mites nyt?

Tänä vuonna ei mielestäni ollut mitään selkeää trendiä. Lehdet ennustavat perinnepukujen katoamista Oktoberfesteiltä. Puvuthan eivät ole olleet suinkaan aina kaikilla päällä, vaan se tuli vasta 2000-luvun puolella. Tänä vuonna eivät perinnepuvut mitenkään olleet katoamassa, melkein päinvastoin. Sellaisia turistien halppisversioita kankaisine ”nahkahousuineen” ei ollut niin paljon näkyvissä, vaan suurimmalla osalla oli ihan kunnon vaatteet. Toisaalta turisteja ei ollut niin paljon viime vuosiin verrattuna, joten kai ne jotka tulivat, halusivat myös panostaa.

Hiuksissa löytyi kyllä kukkia, mutta uutuus se ei enää ollut. Mutta katsokaa nyt näitä leidejä! Nättejä kuin mikä!

Lettikampaukset kuuluvat oleellisesti Oktoberfest-tyyliin. Tänä vuonna oli paljon sivulettejä Frozen-tyyliin.

Hatut olivat mukana kuvioissa, kuten aikaisemminkin. Perinteisen baijerilaisen miehen hatussa on tupsu, johon ei missään nimessä saa koskea. Minä pidän sulkatyylistä ja ajattelin ensi vuonna varastaa idean hiuksiin. Minun päässäni hattu ei näytä hyvältä, mutta jotain koristetta pitää tukkaan tällätä.

Oktoberfesteille ovat jalkautuneet näemmä partamiehet, joilla on nuttura tai ponnari. Järkyttävän hyvännäköisiä nahkahousuissaan!

Oktoberfest-jutut jatkuvat vielä seuraavissa postauksissa!

 

 

 

 

 

Oktoberfest-kulkue

Tänään oli perinteinen Oktoberfestien pukuparaati – Trachten- und Schützenzug -, jossa 9000 ihmistä eri yhdistyksien puitteissa taittoi taivalta pitkin märkää kaupunkia. Aivan mahtava tapahtuma!

Perinteitä huokuva kulkue järjestettiin 150. kerran. Perinneyhdistyksien lisäksi paikalla oli erilaisia mm. pelimanniseuroja, ammattiyhdistyksiä ja tietenkin Münchenin panimot. Kulkue oli itseasiassa hyvinkin kansainvälinen, koska siihen otti osaa seuroja naapurimaista Italiasta Ukrainaan.

Väittäisin, että hevosia oli kulkueessa mukana satoja. Ja varsinkin ne panimojen isot hepat olivat varsin vaikuttavia. Pisin hevosletka, joka kuljetti yhtä olutvaunua, koostui 18 hevosesta.

Toinen asia, joka kiinnitti huomiota, oli tietysti ne musikantit. Baijerista ei puhallinmusiikin osaajat varmasti lopu! Letkeä umppapumppa-musiikki virtasi koko kaksituntisen kulkueen ajan. Jos lapsi aloittaa jonkin puhaltimen soittotunnit, eipä hänestä varmaan jazz-muusikkoa Baijerissa tule. Se on perinnemusiikkibändiin vaan sen lapsen tulevaisuus!

Mielenkiintoisin joukkue oli metsästäjien edustajat. Siellä oli peura kaadettuna, villisika riippui orressa ja koirat mukana. Eiköhän ne olkapäillä riippuneet aseet oltu tarkastettu panoksien varalta.

Kaksi tuntia sateessa. Kaikki kunnia sekä kulkueessa olijoille että katsojille. Tunnelma oli kyllä varsin hyvä! Siinä huudeltiin Servusta joka välissä, heiluteltiin ja kyseltiin puolin ja toisin, että miten menee. Jos tilaisuus tulee, ehdottomasti suosittelen tämän kulkueen katsomista. Ja lapsille tiedoksi, että ennen varsinaista kulkuetta siellä jaetaan niitä markkinapipareita sun muuta kamaa.

München ja Baijeri – parasta on elävät perinteet!

Veronan oopperassa

Tunnustan pitäväni oopperasta ja haaveenani oli jo pitemmän aikaa ollut käydä kokemassa Veronan amfiteatteri. Koska tiesin olevamme kesällä Veronan kulmilla, niin tein haaveestani totta.

Lippujen tilaus netistä oli kätevää. Ostimme halvimmat liput, koska tiesin, että eräs 9-vuotias tuskin viihtyy siellä koko illan, joten ihan turha olisi panostaa kalliimpiin lippuihin… Liput maksoivat vähän yli 20€ per nokka. Ilta oli lämmin ja odotukset korkealla. Ihana elämys tulossa!

Paikkamme olivat vanhoilla kivipenkeillä kolosseumin reunamilla. Näille numerottomille paikoille sai mennä tuntia aikaisemmin ja mekin vaelsimme sinne ajoissa. Meillä kävi säkä. Henkilökunta ohjasi meidät penkeille, joka oli tyhjäksi jätetyn käytävän reunalla, joten saimme nojata. Yleensä noilla penkeillä ollaan varpaat toisen niskassa. Muuten olen kyllä sitä mieltä, että nämä vanhat kiviportaat olivat kivemmat kuin tavalliset yleisöpenkit. Tunnelma oli katossa.

Olimme varautuneet pepun puutumiseen ottamalla omat tyynyt mukaan. Tämä oli turhaa, sillä tyynyjä sai maksua vastaan lainatakin. Mutta usko pois, se kannattaa. Yleisöllä oli paljon omaa syötävää ja juotavaa mukana, ihana picknick-meininki. Lähikaupasta kun saa parmankinkkua, oliivia ja juustoa sopuhintaan, niin mikäs sen mukavampaa muutaman tunnin kulttuurisessiolle. Juomisen kanssa olikin sitten ongelma, sillä lasipulloja kolosseumille ei missään nimessä hyväksytä. Vieressäni istunut tanskalaisrouva oli löytänyt kaupasta muovisen viinipullon, mutta henkilökunta tuli kyllä tarkastamaan sitä useaan kertaan. Onneksi palvelu pelasi ja myyjät kauppasivat tauoilla Vinobiercola-huudoillaan janoisille tavaraan. Ylihintaan, mutta kumminkin.

Itse oopperakokemus ei ollut niin hääppöinen. Akustiikka ei ollut niitä parhaimpia ja olisin kaivannut kiikareita, sen verran kaukana lavalta istuimme. Tekstitys pelasi italiaksi ja englanniksi. Turdandot-ooppera alkoi siinä yhdeksän kieppeillä ja ilta tummeni pian. Onneksi Italian lämpimässä kesässä tarkeni.

Onhan se elämys istua ikivanhoilla kivipenkeillä Italian yössä parmesaanin palaa mutustellen. Kannattaa kokeilla, vaikka et suuri oopperan ystävä olisikaan. Veronan oopperasta on hyvä aloittaa kulttuurimatkailu!

Romeota ja Juliaa katsomassa

Italiassa halusimme näyttää Tyttärellemme myös kaupunkeja iänikuisen rantaloman sijaan. Tiesimme jo etukäteen, että tämä harvoin onnistuu, kaikilla menee hermo enemmän tai vähemmän… Tytär ei ole niitä kaupungilla tallustelijoita edes kotimaassa. Mutta kun se Verona oli niin kätevän matkan päässä Gardalla.

Romeon ja Julian tarina on täysin keksitty, eikä Shakespeare ollut koskaan ilmeisesti edes käynyt Italiassa, mutta niin vaan Veronaan on ilmestynyt ”autenttinen” Julian parveke.

Kävimme ensimmäistä kertaa parvekkeella varmaan kymmenen vuotta sitten ja muutama juttu oli kyllä muuttunut. Edellisellä kerralla koko aukio oli täynnä purkalla seinään liimattuja paperilappuja. Nyt purkat olivat kadonneet. Seinät olivat kyllä täynnä rakkaudentunnustuksia, mutta trendinä tuntui olevan laastarit…

Yhtä paljon porukkaa pikkuaukiolla oli kuin ennenkin. Sen kummempia turvatsekkejä ei ollut, koska kyseessä ei ollut maksullinen paikka.

Tytär kovasti kyseli, että miten se tarina oikein menikään. Mietimme, pitäisikö surullisen tarinan kertoa, mutta jätimme yksityiskohdat sitten myöhemmälle. Sanoimme vaan, että ne tykkäsivät kovasti toisistaan.

”Tärkeää on, että tykkää. Se on ihanaa. Ja siitä tietää, että sydän toimii.”

 

Juomia Italiassa

Voih, Italian tunnelmissa vielä! Lomaanhan kuuluu aina hyvä ruoka ja juoma. Minun ihanneloma on drinkki yhdessä ja kirja toisessa kädessä, ja tällaisia lomia olenkin saanut onnekseni viettää.

Italiassa, samoin kuin Saksassa, ykkösdrinkkin näyttää olevan Aperol Spritz, joka on myös minun suosikkijuomani. Raikas eikä liian makea. Mutta katsokaas miten drinkki tarjottiin Italiassa.

Tämä tapa sopisi kyllä muihinkin maihin, kiitos! Automaattisesti tuli pienet kulhot sipsejä, pähkinöitä ja oliiveja. Vähänkös oli kiva siellä terassilla istuskella drinkkiä nauttien, raksuja mutustellen ja tietysti se kirja toisessa kädessä.

Toinen erikoisempi tapaus tuli vastaan kahvilassa. He toivat lasillisen maitovaahtoa, johon sai itse sekoittaa pikkukannullisen kahvia joukkoon. Tuohon en olekaan aikaisemmin törmännyt!

Jaa, pian sitä olisi muuten Suomen matkakin edessä. Tulisikohan siellä uusia juomatuttavuuksia??

Etelä-Tirolin viinivaellukset

Etelä-Tirolin turistiosasto hoitaa hommansa hyvin. Saksalaiset turistit noin yleisesti ottaen innostuneita vaeltamisesta ja viinistä. Miten olisi siis kävelyreitit keskellä viinitiloja?

Printtailin netistä valmiiksi merkittyjä reittejä Italian matkaamme varten. Viinitilat ovat näin suomalaiselle melkoisen ekstoottisia! Italia taitaa olla samanlainen kuin Saksa eli jokamiehen oikeudesta ei ole tietoakaan. Reiteillä pitää pysyä, joten paree olla kartta mukana.

Italian helteessä kävelimme noin 40 minuutin viinireitin keskellä tiluksia. Reitti oli hyvin merkitty ja tasaisin välimatkoin opastauluista sai lukea eri viinilajikkeista ja valmistusmuodoista. Melkoista maanviljelyä se on.

Mikään menestys ei tuo pikkuvaellus perheessämme ollut. Oli kuuma ja maisemat eivät vaihdelleet tarpeeksi nopeasti. Minä kyllä nautin, mutta onneksi kävelymme oli ihan lyhyt. Ei sitä valitusta kauaa kuunnellut.

Ehkäpä joskus palaamme näihin maisemiin!

München-maanantai: Michael Jaksonin muistomerkki

Tiesittekö, että Münchenin keskustassa on Michael Jacksonille pyhitetty muistopaikka?

Promenadenplatzilla, Bayerischer Hof-luksushotellia vastapäätä on Orlando di Lasson patsas, jonka Michael Jacksonin fanit ovat omineet täysin itselleen. Jacksonin kuoleman jälkeen vuonna 2009 patsaalle alkoi ilmestyä kukkia, julisteita, rakkauskirjeitä, fanikamaa. Jackson yöpyi aina tuossa hotellissa, kun hän oli Münchenissä.

Vuodet eivät suinkaan ole hiljentäneet tahtia, vaan fanit pitävät muistomerkin hyvinkin elävänä. Tuoreita kukkia löytyy, fanikirjeitä äskettäisillä päivämäärillä. Tyttärelleni, joka on Michael Jackson -fani, oli muistomerkki iso elämys. Muut 9-vuotiaat lapset eivät todellakaan fanita Jacksonia, joten hänelle oli iso asia nähdä, että muitakin faneja on.

Muistomerkin pysyvyydestä käydään vuosittain julkista keskustelua, mutta toistaiseksi se on säästynyt purkamiselta. Tosifanien aktiivisuutta täytyy kunnioittaa!