Tyttären kieliharjoituksia

19 Huh

Jotenkin on niin kauhean suloista seurata Tyttären kielen kehitystä. Saksa menee aimo harppauksin eteenpäin, mutta kauan se on kestänyt. Kindergarten meni hyvinkin hiljaa ollessa, vasta koulussa on suu avautunut kunnolla. Sen seurauksena suomen kielessä vieraankuuloinen aksentti on vahvistunut.

IMG_0185

Kovasti yritetään jo kirjoitella. Pitäisi vaan itsekin olla mukana enemmän siinä touhussa ja harjoituttaa lasta suomen kielen äänteissä. Saksan kielen kirjoitusharjoituksia en uskalla toteuttaa, jääköön se koululle. Mutta seuraavanlaisen kertomuksen oli Tytär koulussa itse kirjoittanut.

IMG_0183

”Olipa kerran elefantti. Se meni metsään. Se tanssi ja nauroi.”

Ihana.

Hyvää pääsiäistä!

18 Huh

Pääsiäinen on Saksassa iso juhla. Meilläkin on koristeltu pääsiäispuska ja ostettu miljoona suklaamunaa. Ja se pääsiäispupukin pitäisi tulla vierailulle.

IMG_0288

Minun tekisi mieli kyllä mämmiä. Olen kuullut huhuja, että se nautittaisiin Suomessa nykyään vaniljakastikkeen kanssa. Mahtava edistysaskel.

IMG_0289

Jos sää suo, pitäisi käydä siirtolapuutarhoissa pongaamassa pääsiäispuita. Puut koristellaan pääsiäismunilla. Aivan ihana näky ja niissä on nähty taatusti vaivaa.

IMG_0328

Mutta jos sitä nyt keskittyisi olennaiseen. Suklaansyömiseen. Hyvää pääsiäistä!

 

Oodi italialaiselle jäätelölle

17 Huh

Se on sitten ärsyttävää, eikö olekin. Olet lomalla Italiassa, haluat syödä hyvin, välttelet hotellin ravintolaa. Sitten illalla siinä kahdeksan aikaan talsit pitkin kaupunkia ja odotat ihmettä. Sitä autenttista, paikallisten suosimaa ravintolaa. Just joo.

IMG_0457

Se hyvä puoli Italiassa on, että pitsa maistuu aina hyvältä. Menit minne tahansa, se voittaa taatusti kotikorttelin tarjonnan. (Vaikka voin tosin tähän saumaan todeta, että Münchenin italialaiset ravintelit ovat tosi hyviä.) Tilaat Tyttären painostuksesta sen saman Pizza Prosciutton kuin ennenkin, mutta jotenkin siihen tulee Mamma mia -lisäys. Ja olet loppujen lopuksi yksinkertaiseen pitsaasi hyvin tyytyväinen, vaikka hieman kateellisena vilkuiletkin Miehesi valintaa (josta hän ei taatusti tarjoa edes yhtä pientä maistiaista. Kaksi sekuntia ja se pitsa katosi.).

IMG_0476

Siinä ne päivät menevät yksinkertaisia Tyttären-kanssa-tässä-annokset-jaellaan ruokia syödessä. Ja olet suht koht tyytyväinen. Mutta sitten tulee se viimeinen ilta ja ajattelet, että jos nyt oikein pitkän kaavan kautta päästelisi.

Siinäpä sitten talsit pitkin kaupunkia. Tytär mankuu. Mies mankuu. Ja et katsonut niitä TripAdvisorin vinkkejä kunnolla ja nyt viimeisetkin muistikuvat osoitteista ovat menneet. Ehkä tällä kadulla, vai olikohan se toisella puolen kaupunkia… Ja valitset jonkin omituisella sivukadulla olevan trattorian, jossa on punavalko-ruutuiset pöytäliinat. Epäilys herää, kun näet Shivan kuvan keittiössä ja kun ruokalistan etusivulla lukee ”Heute bieten wir an”.

IMG_0502

Ja tietty ruoka oli tosi surkeaa. Tytär ei syö. Sinä et syö. Mies syö kaiken, ihan puhtaalla tahdon voimalla. Se puoli litraa saviruukusta tarjottua viiniä kyllä juot viimeiseen tippaan asti. Kuuntelet viereisen pöydän saksalaispariskuntaa, joka keskustelee hotellihuoneensa lakanoiden tasosta ja vilkuilet keittiön seinällä olevan intialaisen jumalan kuvaa. Tämäkö jää viimeiseksi mielikuvaksi ihanasta lomasta?

Ei sitten tipin tippiä jätetä, sanot Miehelle. Nousette pöydästä pettyneinä. Mikä auttaa, mistä tulisi parempi mieli? Mikä saa huonon pastan sydämestä pois?

IMG_0506

Onneksi heti ravintolan vieressä on jäätelökioski. Sitruunasorbetti pelastaa päivän kuin päivän.

Rivassa

16 Huh

Olimme siis muutaman päivän Garda-järven ihanassa valossa. Eihän siellä ollut kuin sellaista parisenkymmentä astetta lämmintä, mutta kummasti riitti. Ihan kuin lomalla olisi ollut.

IMG_0440

Gardalle ajaa täältä sellaisessa 4 tunnissa. Emme jostain syystä ole sinne näinä Saksan vuosina aikaisemmin menneet. Olin vain ajatellut kauhulla ruuhkia viikonloppuisin autobahnoilla ja turistien täyttämiä kaupunkeja. Pah. Olin aivan nyt Gardan lumoissa.

IMG_0445

Päädyimme Riva del Gardaan, joka on ihan pohjoispäässä. Satuin löytämään näin off-seasonilla 4 tähden hotellin kohtuuhintaan ja saimme vielä huoneeseen upgreidauksenkin. Ja kun Miniclub oli lapsille tarjolla, ei voinut kuin tyytyväinen olla!

IMG_0625

Meillä on siis selvä jako lomatouhuissa. Tytär lapsikerhoon, Mies pyörän päälle, minä hengaan. Tällä kertaa piti lukea kirjaa online-markkinoinnista. Hieman se häiritsi lomailua, mutta päivässä kirjan luki. Siinä jäätelönsyönnin ja kahvittelun lomassa.

IMG_0586

Eli suositella voin lämpimästi. Riva on kiva kaupunki ja Resort Du Lac et Du Parc on mahtava hotelli ihanine yksityispuistoineen ja monine uima-altaineen. Suosittelen varsinkin kylpylän kasvohoitoja.

Italia. Nannaa sielulle.

 

Gardalle

11 Huh

Baijerin koululaiset aloittavat tänään 2 viikkoa kestävän pääsiäisloman. Meitin perhe pakkaa auton ja kääntää nokan kohti etelää. Suuntana Garda-järvi.

IMG_0346

Viimeisin muisto Gardasta on Miehen kanssa varmaan kymmenen vuotta sitten. Ajelimme pitkin Eurooppaa etsien aurinkoa, joka sitten löytyi Sirmionesta. Aivan hirveitä tappeluita siihen asti – tämä oli sitä aikaa ilman navigaattoria – ja oi autuas sitä rauhaa, jonka löysimme hotellin rannalta. Siltä reissulta tuli keskusteluihimme sananlaskut kuten ”Suomalainen mieshän ei aurinkorasvaa tarvitse”. Apteekin täti nauroi nähdessään punaisenpalaneet jalat…

IMG_0394

Nyt siis Garda ensimmäisen kerran perheen kanssa. Mies pakkaa pyörän mukaan, hotellissa pitäisi olla Miniclub ja minulle spa. Eiköhän se tästä, vaikka lämpötila onkin vain siinä parinkymmenen asteen kieppeillä.

Muutaman päivän jälkeen pikaisesti kotiin. Työhaastattelua pukkaa ensi viikolle!

Englannin viemää x 10

9 Huh

10 pikkuhuomiota matkalaiselta Englannista. Kun kymmeneen vuoteen ei ollut siinä maassa käynyt, oli jo unohtanut monia asioita.

IMG_0392-001

1. ”Cheers”.
Vähänkö monikäyttöinen sana! Pätee kiitokseksi, tervehdykseksi, jäähyväiseksi, kippistelyksi… Jos ei siis tiedä mitä sanoa, sano cheers!

2. Mausteettomuus.
Oliskohan tämä sitä saksalaista makutottumusta… Mutta joka ikisessä ravintolassa – myöskin erittäin hyvätasoisissa – totesin, että tästä ruuastahan puuttuvat täysin kaikki mausteet. Suolaa ja pippuria oli lisättävä joka kerta.

IMG_0401

3. Ihmisten ystävällisyys.
Herran jestas – nehän hymyilee! Ja jos seisoo tyhmänä kadulla kartan edessä, tulee taatusti joku kysymään, että voiko auttaa. Ei vaan Saksassa…

4. Kokolattiamatot.
Mitä tekee kokolattamatto vessassa, kysyn vaan.

IMG_0398

5. Itsepalvelukassat.
Ihan uusi tuttavuus mulle ja Englannissa niitä oli joka pirun kaupassa. Täällä Saksassa niitä löytyy vaan Ikeassa. Hatunnosto teille, Briteissä asuvat. Mulla meni hermo.

6. Siideri.
Mä olin jo niin keski-eurooppalaisena unohtanut, että sidukkaahan saa muualtakin kuin Suomesta.

7. Wi-Fi.
Olipa kivasti kaikissa kahviloissa tarjolla. Ja jopa bussissa! Ei vaan meillä Saksassa…

IMG_0383

8. Se pirun pistoke
Enhän minä sitä muistanut, että englantilaiset töpselit on ihan eri mallia. Meinasi jo puhelin jäädä lataamatta. Onneksi Mies vinkkasi, että telkkarin kyljessä on USB-lovi, johon sai iPhonen laturin tökättyä. Matkoilla oppii.

9. Sade.
Joo, siellä sataa aina. Mun hiukset oli kyllä niin kikkarat koko matkan ajan.

10. Naisten pukeutumistyyli.
Siis englantilaisetko pukeutuvat miten haluavat välittämättä kroppansa muodoistaan? Hyvin ’kesäinen’ tyyli ja kaikki kurvit oli tyrkyllä riippumatta siitä oliko kiloja tai ei. Oikeastaan melko vapauttavaa. More power to you!

IMG_0384

Yritetäänpä matkata sinne hiukka useammin kuin kerran kymmenessä vuodessa. Cheers!

 

Terveisiä USP:sta

8 Huh

ulkosuomalaisparlamenttiMikä on Ulkosuomalaisparlamentti?

Niin. Se oli minullekin hieman epäselvä ennen kuin kävin heidän tapahtumassaan – Keski-Euroopan aluekokokouksessa – Manchesterissä edustamassa Münchenin Suomi-koulua. Mutta nytpä olen viisaampi.

Ulkosuomalaisparlamentin (USP)  sivuilla määritellään tämä organisaatio niin, että se on kaikkien ulkosuomalaisten yhteinen edunvalvontaelin ja suora linkki suomalaiseen yhteiskuntaan. ”Ulkosuomalaisyhteisöjen yhteistyöfoorumi, jossa maailmalla asuvat suomalaiset yhdessä päättävät tärkeäksi kokemistaan asioista.” Lyhyesti sanottuna siellä keskustellaan, tehdään aloitteita ja viedään niitä eteenpäin eduskuntaan. Kuulostaa melko tärkeältä kanavalta meille ulkosuomalaisille.

Manchesterin konferenssissa käsiteltiin lähennä kahden ryhmän asioita: seniorien ja Suomi-koulun piirissä olevien. Testamentit, verotus, perintöasiat. Äänestys, passin haku. Suomen kielen ja kulttuuriperinnön ylläpitäminen. Kaikki tärkeitä asioita – eikä ole aikaisemmin tullut pieneen mieleenikään, että näihin voi itse vaikuttaa. USP ajaa asioita, jotka näkyvät ulkosuomalaisen arjessa.

IMG_0402

Ongelma on siinä, että kuinka tärkeäksi nykyiset ulkosuomalaiset kokevat kansallisen identiteettinsä ja yhteyden suomalaiseen yhteiskuntaan. Minä itse koen suomalaisuuteni melko neutraalina eikä sitä ole varsinaisesti tarvetta korostaa. Mikäli passini ei ole esteenä Euroopassa asumiseen, olen tyytyväinen myös Suomen ulkopuolella. En kaipaa saunaa, ruisleipää, Fazerin sinistä. Ministereitä en osaa enää nimetä enkä julkkiksiakaan tunne. Suomi maana jää yhä etäisemmäksi, vaikka koko perheemme suomalainen onkin.

Tähän mennessä kaikki on mennyt ulkosuomalaisena hyvin. Mutta tuudittautuuko sitä itse jotenkin liikaakin uskoon, että kyllähän Euroopassa kaikki toimii? Euroopan Unionin propaganda on ajanut asiansa: tunnen olevani tasavertainen Euroopan kansalainen.

Mutta mitäs jos… Kaikkea voi sattua ja EU:n koukeroissa voi hermo mennä. Nyt on onneksi löytynyt kanava, jossa vertaistuen lisäksi löytyy mahdollisuuksia ihan oikeasti vaikuttaa asioihin.

Kiitos USP. Tapaamme taas.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.