Mitkä kasvit tuovat Suomen mieleen?
Minun sydäntäni lähellä ovat koivu ja kielo. Se on hassua, miten noitakin täältä kyllä löytyy – eivätkä siis ole mitään Suomi-spesifisiä kasveja – mutta ne vaan edustavat sitä suomalaisuutta minulle.
Kaverin puutarhasta löytyi kieloja. Onko jollain tietoa, merkitsevätkö kielot mitään erityistä saksalaisille?
Onni on… nätit tirpaat.
Mun varpaissa ei ole jostain syystä pysynyt kynsilakka. Vaikka pedikyyrin jälkeen on hoitolassa kuinka kuivateltu, on jälki aina myöhemmin suttuista.
Nyt vakipaikassani suositeltiin minulle jotain erikoislakkaa, joka kuivataan UV-valon alla. Toimi! Nätit varpaat, eikä mitään suttuja lakanpinnassa. Pedikyyrille tuli hintaa muistakseni nelisen kymppiä tuolla erikoislakalla. Epäselväksi jäi, mikä lakka se oikein oli, mutta nyt taidan laittaa jalkaterät kuntoon useammankin kerran!
Olen aikalailla matkustellut ja nähnyt maailmaa. Tosin täytyy mainita, että matkustelut ovat tapahtuneet länsimaisissa paikoissa – Aasiassa en ole käynyt koskaan. No, tämä oli aasinsilta siihen, kuinka hämmästynyt olin, että vain tunnin ajomatkan päästä kotoa löysin paikan, joka sujahti ehdottomasti mun TOP-5:een.
Ensinnäkin, valitettavasti kuvat eivät tee oikeutta.
Garmisch-Partenkirchenissä (juu, siellä missä ne uudenvuoden mäkihyppy-kisat pidetään) on Partnachklamm. Paikka on sellainen vuoren sisällä oleva sola, jossa virtaa koski. Kosken vierestä kulkee kävelyreitti, aidattu sellainen.
Paikka on uskomaton. Koski pauhaa vieressä, polku menee välillä tunneleissa ja sola on osittain niin syvällä vuoren sisällä, ettei taivasta näy. Vuorenpeikonmaa.
Kävelyä solassa on vajaa kilometri. Sen jälkeen aukeaa jos jonkinmoiset vaeltelureitit ympäri rinteitä. Me menimme Tytär mukana vain tuon solan edestakaisin. Yhteensä siinä meni noin tunnin verran. Sitä edelti noin parinkymmenen minuutin kävelymatka parkkipaikalta solan alkuun. Takaisin tultiin hevoskyydillä.
Meillä vierailijoille tiedoksi, että tämä tulee vakiopaikaksi, jos halutaan Alpeille mennä vuoristotuulia nuuskimaan. Suosittelemme!
Eikö olekin hassua, miten jotkut värit tai muodot tuovat mieleen aivan tietyn asian. Mies oli napannut mukaansa pyöräfirma-lehden. Mitäs tämä lay-out ja väriskaala muistuttaa?
No eikös se ole kuin Prisman lehti! (Vai onko niitä Prisman kuvastoja enää nykyään olemassakaan… Nyt muistelen aikoja kymmenen vuotta sitten.)
Miten saa tytön viihtymään museossa?
Mennään katsomaan, miten prinsessat asuu!
Isot aulat muuttuvat liikuntahalleiksi, punaiset salit ovat vaan tytöille, tää on varmaan kirjoitushuone, jossa ne piirtelee prinsessan kuvia. Miten prinsessat nousee noin korkeaan sänkyyn?
Residenz-museo Münchenin keskustassa muuttuu ihan satupaikaksi. Koko museo kipitetään läpi ja kun loppu tulee vastaan, huokaistaan pettyneenä.
Koko ajan Tytär selittää, mitä huoneissa prinsessoille tapahtuu. Ihmettelee kristalleja, marmoria ja kultaa. Toiset vierailijat katsovat huvittuneina omituista kieltä puhuvaa räpätyskonetta – niin innostuneelta hän kuullostaa.
Mutta pari asiaa jäi kaivamaan mieltä: missä oli prinsessan kylpyamme ja vessa?
Minulla on melko tiukka linja. Ei, kotiin ei tuoda joka ikistä keppiä, kukkaa, kiveä tai muuta ihan-mahdottoman-tärkeää ja epämääräisen näköistä aarretta. Ainut poikkeus on oikeastaan syksyisin kastanjat – ne kun ovat äidillekin niin eksoottisia.
Mutta kun ne kukkivat puut vetoavat minuunkin. Puista ei kukkasia saa repiä – niin on lapsille Kindergartenissakin onneksi opetettu – mutta maasta Tytär löytää yksittäisiä ihanuuksia, jotka on ihan-pakko! tuoda kotiin asti.
Ok, jos tämän kerran. Ja laitetaan ne viinilasiin killumaan.
Meni sitten vähän nolosti.
Äitienpäivää täällä juhlitaan samaan aikaan kuin Suomessa. Kauhea touhutus kuului sunnuntai-aamuna keittiöstä ja vehnäjauhoton kakku tuli pöytään. Ja paketista löytyi uusi killuke ranneketjuun.
Mutta mites se isänpäivä?
Isänpäivää vietetään nimittäin edellisenä torstaina. Perinteisesti se on tosin oikein miestenpäivä eli sitä juhlitaan olutkolpakon ääressä poikaporukalla ja unohdetaan perhe kotiin.
Me olimme isänpäivänä reissussa ja minä sängynpohjalla allergian kourissa. Eli ei juhlittu ollenkaan.
Hmmm. Taidetaan juhlia isänpäivää meidän perheessä joskus toiste. Silleen aikaslailla yllättäen.
