Geelikynsien poiskasvattaminen

Mulla oli monet vuodet geelikynnet. Rakastin niitä, niitä ei rikkonut kerta kaikkiaan mikään. Kävin kerran kolmessa, neljässä viikossa ne huollattamassa. Kotirouvallahan on aikaa.

1-IMG_5211-001Nyt kun meitä on kaksi työtöntä perheessa, piti kyseenalaistaa kynsihuolto ja sen kulut. Päätin luopua kynsistä, niin paljon kun se kirpaiseekin. Ongelma on vaan siinä niiden pois kasvattamisessa. Aivan karmeeta.

Minulla on lasiviila, joten voin viilailla geelikynttä pois. Mutta se raja oman kynnen ja geelikynnen välillä on hirveä eikä tavallinen kynsilakka peitä sitä. Se näkyy.

1-IMG_1929Käväisin Tyttären kynsilakkavarastolla ja löysin ratkaisun. Nyt minulla on glitter-kynnet! Koska nuo helmiäispalat tekevät kynnen pinnasta niin epäselvän, se peittää mukavasti geelikynnen rajan. Jesh!

Se on tietysti eri asia, kuinka vakavasti minut otetaan tällaisten kynsien kanssa…

Hirviöt

Luin Äkäsen äitin blogia. Valoittava nainen asuu Moskovassa ja siellähän sattuu ja tapahtuu. Mutta kirjoitus yläkerrassa tapahtuneesta perheväkivallasta kosketti. Olin nimittäin juuri katsonut Hirviöt-videon, joka taistelee ”lasista lapsuutta” vastaan.

Itselläni on ollut hyvä lapsuus, turvallinen. Vanhemmat ovat huolehtineet ja rakastaneet eikä mitään ole tarvinnut pelätä. Nyt kun on itse äiti, vastuu painaa ja joskus ottaa koko maailman huolet kantaakseen. Olen varma, että lapseni on onnellinen, mutta entä ne muut? Miten ne muut pienet, jotka saavat oikeasti näkeä ja kokea sellaista, mitä ei pahimmalle vihamiehellekään soisi?

Miten voi suojella viatonta lasta?

Äitinä en enää voi olkia kohauttaen kuunnella tai katsella juttuja, joissa lapsi on uhri. Sydämeni kutistuu kokoon. Suljen silmäni ja toivon, että suojelusenkeli löytää pikkuisen. Että joku auttaa, kuka tahansa.

Tänään halaan Tytärtäni pitkään. Minä olen leijonaäiti, joka suojelee lastaan. Vuodatan kyyneleeni niiden puolesta, joilla ei turvaa ole. Paha maailma, väisty tänä yönä. Näe, lapseni, hyviä unia.

Anna Kiiskisen näyttely

Olen ennenkin hehkuttanut Anna Kiiskistä, joka Münchenissä vaikuttava suomalainen taidemaalari. Kävin hänen uusimmassa näyttelyssä katsomassa, mikä on Annan tämänhetkinen aihepiiri.

1-IMG_1921Ikkunanäkymiä, puiden varjoja ja valoja. Teema jatkaa hänen edellisiä maalauksiaan, joissa oli paljon veden varjoilla leikkimistä. Ystävättärieni kanssa huokailimme ihastuneina.

Kuin pitsiä. Siltä nuo varjot näyttivät. Osittain hyvin feminiinistä. Anna oli juuri myynyt yhden suuren taulunsa isoon kokoelmaan, joten ura menee eteenpäin. Ei voi muuta kuin ihailla ihmisiä, joilla on kyky olla luova. Ja jos sillä osaamisellaan saa elantonsakin, niin ei voi muuta kuin hattua nostaa.

1-IMG_1919Mistähän minä uutta seinätilaa saisin, että voisi jonkun uuden Anna työn sinne sijoittaa…

Juhlaa arkiruokailuun

Granaattiomenia ja viikunoita tuntuu olevan kaupoissa nyt tyrkyllä. Niitä on kiva ostaa sesonkituotteina – tuovat eksotiikkaa tavallisten omenoiden sijaan. Granaattiomenaa syön mielellään jugurtin seassa. Viikunat menevät hyvin parmakinkun ja vaikkapa homejuuston tai parmesaanin kanssa.

1-IMG_1524Minun täytyy myöntää, että olen melko huono kokki. Lisäksi pastat ja muut jauhotuotteet on pitänyt jättää aikuisten ruokalistalta pois, kun Miehen mahalle ne eivät tunnu sopivan. Mutta sopivista sesonkiraaka-aineista, kuten viikunasta, saa mukavan lisän siihen tavalliseen kana-ateriaan. ”Ai että oikein alkupaloja, vau!”

1-IMG_1528Tytär ei ole oikein ihastunut aikuisten alkupaloihin, mutta hänellekin saa arkeen juhlaan tekemällä ”cocktailin”. Viinilasiin kun laittaa mehua ja vaikka minttua päälle, tulee hyvä mieli.

1-IMG_1526Jos näin helposti huijaamalla saa juhlaa arkeen, olkoon niin!

Kattokoristeista pakettiin

Näpertelynurkkauksesta, päivää. Monster High -synttärit ovat ohitse, mutta koristeet jäljellä. Mihinkähän nurkkaan niitä nyt työntelisi… Se näissä koristeluissa onkin aina ongelma, kun varastotilaa ei enää ole, mutta roskiinkaan ei tuntien työtä viitsisi millään laittaa. Jos joku Münchenissä kaipaa rekvisiittaa Monster High / Barbie / Hello Kitty -synttäreille, saa ottaa yhteyttä.

1-IMG_1719Synttäreille tein silkkipaperista melkoisen määrän pompomseja kattoon roikkumaan. Teemavärithän olivat pinkki, sininen ja musta. Suurimman osan lahjoitin Tyttären koululle: ”Jos ette tarvitse, laittakaa roskiin.” Koulussa harrastetaan paljon teatteria, joten eiköhän ne rekvisiitasta mene.

Taannoin kirjoittelin lahjapakettien tuunauksesta. Nykyään käyttelenkin lahjojen paketeissa pelkkää ruskeata pakkauspaperia ja koristelen paketit jotenkin. Hoksasin, että noita pompomseja voikin käyttää näppärästi koristeeksi.

1-IMG_1722Kaikki uusiokäyttöön. Ei mitään roskiin, sanoo kotirouva!

 

Kudonta-vandalismia

Mitenkäs on, onko teilläpäin näkynyt näitä kudonta-vandalismin muotoja?

1-IMG_1826Nämä on aika söpöjä. Voisin itsekin harrastaa tälläistä kansalaistottelemattomuutta. Tuntisi olevansa aika rebelli, sillälailla täti-tavalla.

1-IMG_1825Mites on, kokeillaanko?

Ilta Westön ja Ketun parissa

Frankfurtin kirjamessujen – ja Finland.cool osanoton jälkeen – on suomalaisia kirjailijoita alkanut pyöriä luennoimassa Münchenissäkin. Eilen olivat vuorossa Katja Kettu ja Kjell Westö.

1-2014-10-14Paikalla oli ihan kiitettävästi porukkaa, saksalaisia, mutta eniten kai Münchenin suomalaisia. Keskustelu käytiin saksaksi ja suomeksi. Kirjailijat vastailivat juontajan kysymyksiin ja luettiin näytteitä kirjoista.

Aihe on kummallekin kansalle vaikea, sota-aika. Ihmettelen vieläkin, kuinka kollektiivista syyllisyyden tunnetta saksalaiset ovat pystyneet kestämään. Aika parantaa, mutta natsi-menneisyys ei ole kuitenkaan vielä niin kaukainen asia. Minun sukupolveni on vielä saanut isovanhemmiltaan ensikäden sotajuttuja kuunnella. ”Ei koskaan enää” on ajatukseni, mutta historia toistaa itseään. Ihminen on tyhmä.

Ilta Ketun ja Westön parissa oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Kirja tarttui mukaan, siellä kun oli ruotsalaisen kirjakaupan ansiosta tarjolla ne myös suomeksi. Ja oli salmiakkia myös.

Illan yllätys oli, että Kjell Westö veti osuutensa saksaksi. Kappas!