Keski-ikäinen juhlii heinäkuuta

Jotenkin tämä heinäkuu on mennyt juhliessa. On ollut jos jonkinlaista kesäjuhlaa, päättäjäisbilettä ja lisäksi minulla oli heinäkuussa synttäritkin. Mies on ollut kiltisti kotona lapsenvahtina, kun minä krebaan. (Pakko oli saada tuo sana mukaan, vaikka taitaakin olla totuudesta kaukana… Suomennos muille ulkosuomalaisille :”Kreisi-bailata”. En tunnistanut sanaa, kun se minulle puolihuolimattomasti heitettiin.)

shogenoff Keski-ikäinen juhlii synttäreitään hillitysti. Kutsuu ystäviään Münchenissä ranskalaiseen Shogenoff-Brasserieen, tilaa valkoviinia ja huokailee nautinnosta, kun saa lohta. Jututtaa ravintolan kokkia ja hänen vaimoaan, rapsuttaa pariskunnan maskottikoiraa ja kieltäytyy jälkiruuasta. Poikkeaa ystäviensä kanssa vielä yhdelle cocktailille kaupungin hienoimman hotellin aulabaariin ja yöbussin sijaan ottaa taksin kotiin.

1-2014-07-151

Shogenoff-ravintolan henkilökunta

Keski-ikäinen ei jaksa enää konstailla.

Keski-ikäinen vain ihmettelee, että onko sitä oikeasti ja virallisesti keski-ikäinen? ”Collins Dictionaryn mukaan keski-ikä ajoittuu suurin piirtein elinvuosille 36–59. Oxford English Dictionary antaa samankaltaisen määritelmän, mutta vuosille 45–60. Erik H. Erikson taas ajoittaa iän elinvuosille 40–65.”

Hah! Yhden määritelmän mukaan minulla olisi vielä keski-ikäisyyteen aikaa!

 

P.S. Ravintolan suosittelu ei ollut maksettu mainos. Vinkkinä vain mynkkeniläisille kivasta ranskalaisesta paikasta!

Ulkosuomalaisen lapsen kielityyli

Ulkosuomalainen sanoi lapsestaan fiksun ajatuksen: ”Hän antaa pikkuvanhan vaikutelman.”

Minä siinä mietin, että just niinhän se on ja syykin tiedetään. Jos ulkosuomalainen lapsi (pahimmillaan niin ettei ole koskaan Suomessa asunut, mutta passi sanoo kansallisuudeksi Suomi) puhuu ns. äidinkieltään vain vanhempiensa kanssa, niin tottahan se kieli erilaista on. Aikuisten sanavalinnat, aikuisten tyyli – eihän sillä pienellä raukalla ole valinnanvaraa!

1-IMG_0808Kielestä tulee pakostakin enemmän kirjakielimäisempi, koska sellainen puhuttu normaali kieli on vain Suomen lomien varassa. Huomaan sen verratessani omaa Tytärtä Saksassa asuvien ystävieni lapsiin, joiden kotona on satelliitin ansiosta suomalaiset tv-kanavat käytössä. Näiden lapsien sanavarasto on huomattavasti laajempi ja tyyli on normaalimpi. Tyttäreni puhuu kyllä äidinkielenään suomea, mutta sanoo usein esimerkiksi ”minä” mä-sanan sijaan. Onko siis omasta kielestäni tullut myös kirjakielimäisempi vai onko Tyttären tapa kaikkien niiden ostamieni suomenkielisten Barbi-DVD:en ansiota?

Odotan siis hyvällä mielellä tulevaa kesälomaa Suomessa. Etelä-pohojalaanen murre saa tarttua, mutta hieman se taitaisi omaan korvaan särähtää, mikäli Tytär oppisi luonnollisella tavalla sanomaan: ”M’oon täälä, mis t’ootta?”

Aperitiivilla-blogi

Kun yksi ei riitä…

Jotenkin tämä bloggaaminen on tullut elämäntavaksi. Ihan automaattisesti ei kaikesta tule otettua kuvaa eikä suorastaan loistavia blogipostaus-aiheita enää seuraavana päivänä muista, mutta kirjoittamisesta on tullut tapa. Kesällä rutiini hieman lässähtää, mutta eiköhän sitä taas ruotuun iltojen pimetessä asettauduta.

AperitiivillaKaverin kanssa, joka on ihka oikea kirjoittaja, tuli puhetta bloggailusta. Hanne on ollut kuulemma kovasti sitä vastaan ja minä sanon, että antaa mennä vaan. Päätin siis antaa sen lopullisen tyrkkäyksen naisparalle eteenpäin, joten perustimme yhdessä Aperitiivilla-blogin. Hanne on enemmän äänessä, hänen tekstinsä kun ovat hieman hiotumpia, mutta minäkin avaan siellä sanaisen arkkuni.

Tsekatkaapa siis uusi blogimme ja laittakaa lukemislistallenne. Samoin kuin tämäkin blogi, on Aperitiivilla.com on myös Facebookissa ja Blogilistalla.

Prahan ravintolat ja asiakaspalvelu

(Kuka tietää, pitääkö Tsekeissä oikeasti jättää tippiä? Minä saksalaistuneena laitoin aina tippiä kehiin.)

Asiaan: asiakaspalvelu Prahan ravintoloissa. Tapahtui nimittäin pari insidenssiä, jotka eivät oikein vakuuttaneet tarjoilijoiden tilannetajusta. Mielestäni Suomessa alkaa olla ihan oikeasti ravintoloissa aika hyvä palvelu. Saksassa se vaihtelee. Etniset ravintolat italialaiset kärkipäässä ovat yleensä aika hyviä siinä ja tarjoilijan ammattia arvostetaan. Sitten on jotain perinteisiä saksalaisia ravintoloita, joissa asiakasta katsotaan vinoon. Mitä te tulitte tänne meitä häiritsemään. Äänestän sitten tipin antamisella.

Praha oli niin täynnä turisteja, että se pakostakin vaikuttaa asiaan. Jos asiakas toiselta puolelta maailmaa hyvin isolla todennäköisyydellä ei enää ravintolaan eksy, kannattaako sitä palvella? Naistarjoilijat olivat jotenkin hyvin kylmäkiskoisia, miestarjoilijoille flirttailimme estottomasti. Joskus toimi, joskus ei.

1-IMG_1346

Café Imperial

Ensin suosittelu: Jos Prahaan eksytte, voin ehdottomasti neuvoa suuntaamaan Cafe Imperiaaliin. Toimiva tarjoilu englanniksi, mahtava Art decó -sisustus ja kokeilkaa Eggs Benedictejä.

Sitten huonoihin kokemuksiin. Café Louvre oli periaatteessa aika kiva. Mahtava sisustus ja ruokalista oli kattava. Mutta sitten salaatista löytyi toukka. (Sori, en muistanut ottaa kuvaa.) Juu, sitä voi tapahtua, mutta silti… Tarjoilija otti annoksen, pahoitteli tapahtunutta ja toi uuden salaatin. Kiva, mutta olisi sen voinut ottaa laskussakin huomioon.

1-IMG_1382

Cafe Louvre

Toisessa, tsekkiläistä perinneruokaa tarjoavassa ravintolassa valitin tarjoilijalle, että kana oli kyllä aika punaista. Hän totesi, ”I will go and kill the cook”. Sanoin, ettei ihan niin agressivista toimintatapaa kuin kokin tappamista kuitenkaan tarvita. Mutta eipä tässäkään tapauksessa mitään kompensaatiota tullut.

Entäs teitillä? Kokemuksia Prahan ravintoloista?

Tyttöjen reissun sävelet

Kuinka paljon teette tyttöjen reissuja? Täytyy häveliäästi tunnustaa, että kaverireissuja en ole tehnyt montakaan, yleensä on ollut Mies matkaseurana. Mutta nyt täytyy sanoa, että kyllä teki terää. Kiitos Krisse ja Jossu!

- – – -
Edit 27.7. Tajusin juuri, että minulla on ollut tänä vuonna jo kolme tyttöjen reissua. Hups, tänä vuonna sitten vähän lipsahti.
– – – -

Prahan torniMinä olen periaatteessa huono matkakaveri. En ota asioista selvää. Sitten kun kaverini ilmestyvät paikalle mukanaan pitkät listat nähtävyyksiä, ravintoloita ja baareja, joissa voisi käydä, en voi olla muuta kuin kiitollinen. Minun valmistautumiseni reissuun on yleensä sitä, että googlaan kaupungin turistisivut, tsekkaan top-10 nähtävyyttä ja unohdan ne saman tien. Sitten sitä rantautuu keskelle kaupunkia tyhmän turistin näköisenä, ihmettelee ja lopulta päätyy oluelle miettimään, että mitä sitä taas ei tullut tehtyä. Aina sama juttu.

Tuollaisissa kaverireissuissa on tärkeää, että löytyy yhteinen sävel. Jos yksi haluaa shopata, toinen kiertää museoissa ja kolmas kaljoitella, niin eihän siitä mitään tule. Meidän reissu meni onneksi hyvin, sillä kaikilla oli sama epämääräinen päämäärä: ottaa rennosti. Söimme ja joimme, kävelimme kaupungilla ja tsekkasimme pikaisesti muutamat kirkot. Taannuimme yliopistoaikojen tasolle ja puhuimme paskaa. Oi sitä onnea!

1-IMG_1384

Tässä ohjeita tyttöjen reissun suunnitteluun.
1. Delegoikaa ryhmän tehtävät
Meillä oli kulttuurivastaava, ravintolavastaava ja öööh… Minä kuljin vain muiden perässä.
2. Välttäkää vakavia aiheita
Onnistuneesti vältimme suurimmaksi osaksi lapsi- ja parisuhde-aiheet. Työ-aiheet lipsahtivat jossain vaiheessa päälle.
3. Kehukaa toisianne
Reissun tarkoituksena on kuitenkin saada hyvä mieli. Jos tyttökaverisi toitottavat sinulle koko viikonlopun, että olet laiha, nuori ja nätti, niin kyllä sen uskoo, eikö!
4. Keskittykää toisiinne
Tarjoilijapojalle saa vapaasti flirtata, mutta jääköön se partnerin haku muuhun reissuun.
5. Ryhmän jäsenet saavat mennä ajoissa nukkumaan
Vaikka reissussa ollaan, ei se tarkoita sitä, että ihan tappiin asti pitäisi baarissa riekkua. Unisuus on sallittua.

Lopputulos Prahan reissustamme: Hyvä mieli ja 3 lisäkiloa!

 

Bussilla Prahaan

Olin reissussa Prahassa suomalaisten tyttökavereitteni kanssa. Olen aikaisemminkin kirjoittanut lomaltapaluumasennuksesta. Se on siis sitä, kun palaa reissulta (minun tapauksessani ei ole näköjään pituudesta niin väliä), niin arkeen orientoituminen on erityisen vaikeaa. Se voi jopa kestää päiväkausia. Tänään neljäs päivä menossa.

PrahaSe täällä Keski-Euroopan sydämessä asumisessa on mukavaa, että välimatkat ovat lyhyempiä. Kun päätimme Prahassa tapaamisesta, aloin katselemaan automaattisesti lentoja. Kun katsoin niitä parinsadan euron lippuja, tajusin, että muitakin vaihtoehtoja olisi. Tadadadaa – bussi!

70 eurolla pääsee Deutsche Bahnin IC-bussilla Münchenistä Prahaan ja takaisin. Vajaa viiden tunnin matka meni oikeastaan aika kivasti, koska langaton verkko oli käytössä ja ilmastointi puhalsi. Automaatista olisi saanut oluttakin. Vessa oli käytössä. Menomatkalla vieressäni ei istunut ketään ja sain mukavasti rötköttää tuplapaikalla. Paluumatkalla minulle sattui tulemaan kaksikerroksisen bussin yläkerran etupaikka, joten siinä sai maisemia katsella kunnolla.

bussiKun Keski-Euroopassa ollaan, kesäiset autobahnat ovat surullisen kuuluisan ruuhkaisia. Minäkin pelkäsin, että milloin ensimmäinen Stau-merkki näkyy ja onko niitä hollantilaisia karavaanareita kiusaksi asti. Nyt mentiin onneksi melkoista haipakkaa ja saavuimme päätepysäkille ihan ajallaan. Prahan päässä se on muuten päärautatieasema, joka on ihan keskustan tuntumassa.

Eli bussiakin kulkuvälineenä Keski-Euroopassa voin suositella. Nyt sitä voisi katsella, mihin sitä junalla pääsisi!

Voitto-sähköposti

Vitsit, mä oon nyt rikas! Katsokaas, mikä meili mulle tuli:

 

***************************

From:  abhijit.bhattacharjee@essjayericsson.com

voitit yhdeksänsataatuhatta dollarin Microsoftilta, lähetä nimi, maa ja puh

***********************