Eikä siinä vielä kaikki…

Kun olin toipunut tuosta lasi-salaatissa episodista kotona, laitoin kiukkuisen meilin kyseiselle ravintolalle. Tuli ihan asiallinen vastaus takaisin, kovasti pahoittelivat henkilökunnan käytöstä ja tarjosivat ilmaista lounasta. Ok, tällaisia tapauksiahan voi sattua. Tärkeämpää onkin, miten ne mokat hoidetaan.

Seuraavana päivänä siis uusiin taistoihin ja iloisin mielin. Olin tulossa keskustassa rappusia alaspäin ja pidin kaiteesta kiinni. Yhtäkkiä otti hirvittävän kipeää sormeen. Pikkusormesta tuli verta – se oli ilmeisesti napannut johonkin kiinni. Puoli kynttä jäi kaiteeseen, repeytyi oikein lihaan asti tuo kynsi auki.

Ei muuta kuin lähimpään apteekkiin laastaria hakemaan. Pitikin vielä olla se oikea käsi. Sen verran isosti ja löysästi pakattu tuo pikkusormi, että haittaa jonkin verran jopa tietokoneella näppäilyä.

Että tällaista. Ei sitten oo mun viikko. Mitähän huomenna tapahtuu…

 

7 ajatusta artikkelista “Eikä siinä vielä kaikki…

  1. Aijai! Sattuu tosiaan jo pelkkä katsominen. :oO Muutama vuosi sitten minä onnistuin jättämään pikkurillin(pään) auton oven väliin. Oikein kunnolla. Voin sanoa, että sattui. Ja koko kynsihän siinä meni uusiksi. Aijai.

    • Au-au-au-au-au! 😦
      Muut kolme kynttä ovat kyllä kadehdittavan hienot! (Laittaa omat kynnet vaivihkaa piiloon)

  2. Juu, minusta on tullut addikti geelikynsien suhteen. Luulin, ettei mikään saa niitä hajoamaan. Tulipa sekin luulo vääräksi todistettua.

Jätä kommentti Ronja Peruuta vastaus