Lasia hampaissa

Osaatko sinä olla vaativa asiakas? Kyllä minäkin luulin, että jos on palautetta, annan kyllä sitä. Mutta sitten…

Kävin lounaalla keskustassa. Olen käynyt tässä salaattipaikassa monta kertaa ja aina se Indian Summer -salaatti on ollut niin hyvää. Niin nytkin ja tyytyväisenä mutustin sen viimeiseen salaatinlehteen asti. Otin leivän ja riivin salaatinkastiketta. Tunsin suussani jotain kovaa ja otin sen pois.

Se oli lasinsiru.

Minä pelästyin tosissani. Olinko jo nielaissut jotain hotkiessani nälissäni ruokaa? Verta ei suusta tullut, eikä lasinpala sinänsä terävä ollut. Menin tiskille ja näytin lasinsirua.

Oli lounasaika, paikka täynnä. Kukaan ei oikein reagoinut. Lasinsiru otettiin talteen, voivoteltiin hieman. Salaattini olin jo maksanut aikaisemmin. Mitään korvausta ei tarjottu. Kassaneiti sanoi, että ota yhteyttä, jos pitää lääkäriin mennä.

Minä lähdin siitä sitten hämmentyneenä, melkein kyyneleet silmissä. Kukaan ei tuntunut ottavan asiaa tosissaan. Tiedän, että useimmat puhuvat siinä paikassa sujuvaa englantia, joten olisi ehkä pitänyt se ottaa yhteiseksi kieleksi. Nyt en osannut oikein kommunikoida hätääntyneenä saksaksi.

Jälkeenpäin nyt mietin, mikä olisi ollut oikea tapa hoitaa asia. Ketuttaa, etten nostanut kunnon älämölöä. Kuulostelen nyt lopun päivää, onko jotain epämääräistä kurkussa/ mahalaukussa/ suolistossa.

Mainokset

4 ajatusta artikkelista “Lasia hampaissa

  1. Paluuviite: Eikä siinä vielä kaikki… « finn for life

  2. Mä olen sellainen, että valitan harvoin ja aina oikein kerään rohkeutta siihen ja jos sitten vastaus on tuota luokkaa, niin ihan lamaannun. Hyvä, että laitoit palautetta jälkikäteen ja hoitivat sen asiallisesti! Suomessa joskus tuntui, että valituksiin ei olla totuttu, kun suomalaiset on niin nihkeitä valittamaan, eikä välttämättä siksi vain tiedetä, mitä sellaisessa tilanteesa pitäisi tehdä. Ystävän pizzassa vipelsi kerran sokeritoukka ja tarjoilija oli vain tuolla tavalla, että voivoi! Ehkä se oli osaamattomuutta siellä teilläkin päin maailmaa, ja toivottavasti siksi osaavat nyt palautteesi ansiosta toimia paremmin ensi kerralla.

  3. Mä kyllä tosissani pelästyin siinä tilanteessa. Ja niin olin luulotautinen koko loppupäivän, kun kuvittelin, että joku lasisiru mahassa myllertää.
    En tiedä, menenkö sinne takaisin. Oli mun suosikkipaikka, hoitivat loppujen lopuksi tuon valituksen ihan hyvin, mutta silti jäi kauheat angstit.
    Kiitos Sofia ja Ronja sympatiasta. Eiku empatiasta. Eiku kuinka päin noi nyt meni…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s