Huonoäiti

Tyttäremme käy viikoittain Suomi-koulussa. Hänen luokallaan on vajaa 10 lasta, aivan ihana opettaja ja siitä viikottaisesta sessiosta on ihan oikeesti hyötyä. Itse olen myös ollut jo muutaman vuoden aktiivisesti toiminnassa mukana tiedottajan pestillä. Koulumme on sen verran iso, että sitä pitää pyörittää kuin firmaa.

Olen kokopäivätöissä, mikä tarkoittaa sitä, etten pääse viemään Tytärtä koululle. Muuten pitäisi lähteä ennen kolmea toimistolta, eikä sitä taatusti hyvällä katsottaisi. Onneksi olemme löytäneet ratkaisun. Yksi Suomi-koulun opettajista, Ulla, tulee toiselta puolelta kaupunkia hakemaan Tyttären mukaansa. Minä ehdin sitten taas kuudeksi hakemaan hänet.

Pari viikkoa sitten loppui tämä lukukausi. Seuraa kesäloma ja aloitamme syyskuussa uudelleen. Tyttären ryhmä piti vanhemmille juhlat kiitokseksi perheen panostuksesta Suomi-koulutoimintaan. He olivat tehneet pienen näytelmän, jonka he esittivät vanhemmille. Tytär jännitti kovasti ainoita vuorosanojaan: ”Katsokaa, kuninkaan lakeija!”.

Näytelmä meni oikein hyvin. Huonoäiti-tunne tuli siinä vaiheessa, kun aloin lukemaan liitutaudulle kirjoitettuja lasten terveisiä. Muilla luki ihania ”Kiitos, äiti” ym viestejä sydämillä höystettyinä. Ja mitä oli oma tytär kirjoittanut?

IMG_3057

”Kitos, Ula”.

Huoh, paskamutsifiilis.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s