Lapsuus 90 vuotta sitten

Kun isu täytti aikoinaan 80 vuotta, me lapsenlapset teimme hänestä kirjan. Jokainen kirjoitti omia muistojaan ja minä haastattelin isua muutaman kertomuksen verran. Isun poismenon johdosta tämä kirja on nyt vieläkin arvokkaampi. Jaan siitä teille pari kirjoitustani seuraavina päivinä. Saat vilauksen toiselta aikakaudelta, joka oli niin erilainen kuin nyt.

IMG_2226

Eeva muistelee lapsuuttaan

Eeva kertoo, että hänen lapsuutensa oli ajan mukaisesti työtä täynnä. ”Mitään varsinaisia leikkimismuistoja minulla ei ole”, Eeva sanoo, ”meidät laitettiin töihin heti kun kynnelle kykeni. Olimme pelloilla töissä, ja jos oli huono sää, teimme pajuista lehtikimppuja talven varaksi lampaille. Aina meille jotain keksittiin.”

[…] ”Kotikasvatuksemme oli tiukka”, kertoo Eeva. ”Teimme töitä kaiket päivät, eikä siinä mitään lapsityövoimasta puhuttu… Meillä ei ollut paljoa ulkopuolisia kontakteja, emmekä tienneet maailmanmenosta mitään. Ei ollut radiota tai televisiota”, Eeva sanoo. Emme viettäneet syntymäpäiviä, emmekä oikein tosiasiassa tiennetkään, minä päivänä syntymäpäivämme oli. Joulunakaan ei ollut taattua, että mitään lahjoja tuli. Juhlaa oli se, että jos joskus sai leipomosta pullaa, ja siihen äiti joskus rahaa antoi. Meillä kun ei ollut muuta kuin joskus korppuja sunnuntaisin”, Eeva muistelee.

Eeva meni kansakouluun ja sai olla siellä sen ajan mukaan kuusi luokkaa. ”Pidin eniten käsitöistä ja piirustuksesta”, Eeva muistelee. ”Meillä oli käsityönopettaja, joka ajoi maanantaisin pitkän matkan päästä pyörällä koululle, satoi tai paistoi. Joskus oli niin paljon lunta, että tietkin olivat tukossa, mutta niin hän vain tuli”, Eeva jahkuu.

[…] Eeva ihmettelee, miten erilaista nykyään lapsilla on. ”Nukuimme samassa sängyssä nuoremman sisareni Allin kanssa, emmekä edes tienneet, että joillakin voisi olla lapsuudessaan oma huone!”

”Teimme kovasti töistä, kävimme koulua muutaman hassun luokan, eikä siinä lisäkoulutuksesta keskusteltu. Uravalintoja ei voinut tehdä. Perheen tilalla oltiin kiinni, ja rahaa ei olisi ollut matkusteluun. Nykyajan lapsilla ja nuorilla on niin toisin”, Eeva jahkaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s