Vapaaehtoistyötä

Tässä Rengas.de -sivustolla 15.12. julkaistu postaukseni.

IMG_2278

Olen viimeiset kolme vuotta puurtanut Münchenin Suomi-koulussa tiedottajana. Kun pestiin vapaaehtoisena ilmoittauduin, en arvannut ollenkaan, miten paljon työtä tehdään kulissien takana. 140 oppilaan ja 12 opettajan kielikoulun organisaatiota pyöritetään ilmaisvoimin. Asiakkaille eli ulkosuomalaisperheille koulusta näkyy vain pientä palkkiota saavan opettajan työ, mutta usko pois, siitä ikuisesta byrokratiasta, talouspuolesta, viestinnästä ja kehityksestä saisi helposti kokopäivähomman, jos vaan palkan joku saisi järjestettyä.

Mikä saa ihmisen vapaaehtoistyöhön?

Kun ensimmäistä kertaa helmikuussa raahauduin Suomi-koulun ja seurakunnan joulumyyjäisten suunnittelupalaveriin, kaipailin samalla kotisohvaa ja villasukka-iltaa. ”Helpommallakin voisi päästä.” ”Eikö joku muu voisi tätä tänä vuonna tehdä.” ”Ikinä en enää ilmoittaudu minnekkään.” Sinne pieneen naisryhmään kuitenkin solahdin ja pyörä alkoi pyöriä. Leenan ruoska vinkui ja tehtävät sekä tavoitteet alkoivat pikkuhiljaa muodostua. Analysoimme viime vuoden myyjäiset ja mietimme, miten kehittää tapahtumaa eteenpäin. Myyjäisten tuotto on kuitenkin sen verran tärkeä osa vuosibudjettia, että homma pitää hoitaa kunnolla. Rahan kanssa ei leikitä.

Tapasimme työryhmän kanssa pitkin vuotta säännöllisesti. Kuukausi ennen myyjäisiä tuli kuitenkin se jokavuotinen epätoivo. Ei ole tarpeeksi arpajaispalkintoja, ei löydy ihmisiä talkoisiin, ei tästä mitään tule. Me konkarit osasimme jo lohduttaa uusia: aina se jotenkin suttaantuu. He pyörittelivät silmiään – satojen pakkauksien ruisleipälavaa ei suttaantumis-tunteella myydä eikä 250 arpajaispalkinnon vajetta nyhjäistä tyhjästä. Stressi!!

Tuli myyjäisviikonloppu. Vapaaehtoisten käsissä syntyi satoja piirakoita, arpajaisvoittoja oli tullut yllin kyllin, seurakuntatalo koristeltiin juhlakuntoon. Kun ovet sunnuntaina kirkonmenojen jälkeen avattiin, nousi hymy tekijöiden huulille: ne tulivat sittenkin.

Juuri tämän takia vapaaehtoistyötä tehdään. Ei haitannut enää illat palavereissa tai meilitulva inboxissa. Kuuntelimme iloisina, kuinka ulkosuomalaiset kiittelivät lohisoppaa, ihastelivat tuotevalikoimaa ja hamstrasivat Fazerin sinistä. Palvelimme suomenkielisten pokkareiden ostajia, pakkasimme hernekeittopurkkeja kasseihin ja vakuuttelimme piparkakkujen maistuvan ihan oikeilta. ”Kiitos kun toitte joulun”, meille sanottiin.

Päivän jälkeen siivosimme kamppeita väsyneinä kasaan. Taas ohi yhdeltä vuodelta. Kinkkuleivät loppu, kirjoja jäi melkoinen kasa. Ensi vuonna pitää tilata niitä Fazer Minteja vähemmän. Mihin ne joulukoristeet taas laitettiinkaan säilöön?

Myöhään illalla tonttulakki päässä, posket touhusta vieläkin punaisina nostan kotona glögi-kupin huulilleni. Tutkiskelen tunteitani pääni sisällä. Kyllä, tämän takia minä teen vapaaehtoistyötä: minulle tuli hyvä mieli.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s