Uusi koulu, uudet murheet

Tyttärellä alkoi uusi koulu. Jätimme hippikoulun taaksemme ja palasimme ruotuun. Valtion koulu sijaitsee tien toisella puolella katuamme. Tyttäremme joutuu tuplaamaan kakkosluokan, sen verran erilainen opetustapa oli edellisessä koulussamme. Tyttärellämme ei sinänsä ole mitään oppimisvaikeuksia, joten syytän siitä hippikoulua täysin. Mutta toisaalta luokan tuplaus on osoittautunut positiiviseksi asiaksi.

Uuden koulun aloitus ei ole ollut helppoa. Oppimateriaalin kanssa ei ole ollut ongelmia, Tytär hanskaa ne. Kavereitakin on tullut, mikä on ollut tärkeää. Mutta uusiin rutiineihin sopeutuminen on ollut enemmän kuin vaikeaa.

IMG_3681

Tytär murehtii läksyistä, siitä että onko hänellä varmasti kaikki mukana. Mitäs jos puuttuu jotain? Mitä jos en ymmärrä, mitä tuli läksyksi? Olenko minä, äiti, nyt varmasti tehnyt kaikki??

Olen itsekin luonteeltani murehtija, joten ymmärrän kyllä. Tyttären reaktio on luontainen. Hän reagoi uusiin asioihin vahvemmin kuin muut. Mutta sitä on vaikea katsoa sivusta. Tytär kaipaa tukea, vahvistusta siihen, että hän on ihan ookoo, kyllä kaikki menee hyvin. Käymme yhdessä rutiineja läpi ja kertaamme, mitä tulee tapahtumaan. Jos jotain menee pieleen, ei mitään hätää, soita sitten äidille.

Olen töissä täydet tunnit eli 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkoihin menee melkein pari tuntia päivittäin. Kun tulen kuudelta kotiin, ei siinä paljon aikaa jää Tyttären kanssa. Minulla on huono omatunto. Niin huono, että pyysin töissä, että voisin tehdä vähemmän tunteja. Tuntikin päivässä tekee ison eron iltaan.

IMG_3679

Eli turha ihmetellä, miksi blogi ei päivity niin useasti. Olen lisäksi jättänyt vapaaehtoistyöni Suomi-koulun tiedottajana täysin hunningolle. Mies näkee ahdinkoni myös ja yrittää patistaa minua ”pitämään enemmän huolta itsestäni”. Jaa, missä välissä??

Toivotaan, että ajan kuluessa Tytär rauhoittuu ja alkaa luottamaan itseensä enemmän. Kotirouvasta työelämään hyppääminen ei sujunut niin helposti kuin kuvittelin. Mutta reunasta pidetään kiinni pitkin kynsin.

Ei saa pudota vielä.

4 thoughts on “Uusi koulu, uudet murheet

  1. Hurjalta tuntuu. Toivottavasti voit lyhentää työpäivää edes hieman – vaikka edes muutaman kuukauden.Tytär sopeutuu nopeammin kuin uskotkaan, luota siihen.

      • Mää niin komppaan sua!!!! Hang in there!!!
        Miten me jouduttiinkin tähän jamaan??? Eihän tässä näin pitäny käydä:-/
        Huh…. Ei ole tämä maa ihan se, missä kuvittelin loppuelämäni viettäväni; eikä varsinkaan lapseni! Onneksi ei ole vielä loppuelämä😉
        Yritetään, yritetään…

  2. Ymmärrän varsin hyvin sinun ja tyttären huolia. Toisaalta on vasta kuukausi kulunut totuttelemiseen uudessa koulussa. Syysloman jälkeen tuon ikäiset ovat yleensä tottuneet koulun muutokseen tai vaikka vain luokanopettajan vaihtumiseen ja tilanne näyttää valoisammalta. Onhan siinä toki huolta pienelle, että osaa olla opettajan mieliksi ja oppii muistamaan tämän kaikki säännöt (vrt. Klassenregeln). Voin vakuuttaa, että äidillä on aina huono omatunto, teitpä mitä tahansa. Sinäkin olet nyt sitten sellainen ”Rabenmutter”, mutta sillä tavalla lapsista tulee vahvoja, voin vakuuttaa kokemuksesta. Vain saksalaisilla on tuo termi ”Rabenmutter” eli haukkumanimi ansiotyössä käyvälle äidille. Olen jopa ylpeä siitä. Haleja! .

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s