Lomailua vai lastenvahtimista

Täällä Etelä-Saksassa koululaisten kuuden viikon kesäloma alkoi elokuun alussa. Työssäkäyville siinä olikin sumplimista, mutta onneksi saimme Tyttären hoidon organisoitua ilman että hänet pitää lähettää Suomeen isovanhempien vaivoiksi. Helluntailoman kahden viikon hoitojaksosta on vieläkin huono omatunto.

Sain ensimmäisen viikon lomaa ja vietimme sen Tyttären kanssa kahdestaan. Miehellä oli melkoinen työputki päällä, joten häntä ei paljon kotona näkynyt. Kiroan ne korealaiset asiakkaat hornan tuuttiin… Meillä ei Tyttären kanssa sen kummempia suunnitelmia ollut, kunhan ei jäätäisi kotiin telkkaria katsomaan. Se toteutui.

IMG_3440Kolmenkympin helteillä ei kauheasti mitään jaksa. Kävimme maauimaloissa, museoissa, elokuvissa. Tehtiin tyttöjen juttuja. Alunperin ideana oli, että jos käytäisiin kaupungin ulkopuolellakin, mutta helle vei minusta mehut. Ajatus retkestä johonkin muuhun kaupunkiin kiukuttelevan pikkuneidin kanssa ei houkuttanut.

Onhan se kiva viettää Tyttären kanssa kunnolla aikaa. Mutta kun sen kanssa on kaksistaan koko viikon eikä ajatukset mieleisestä lomatekemisestä mene yks yhteen, niin jossain vaiheessa loma muuttuu suoraan sanoen vain lapsenvahtimiseksi. Tuon viikon jälkeen ajattelin, etten kestä enää yhtään leikkipaikkaa tai ranskisannosta. Huudan heti, jos näen yhdenkin piirretyn lastenohjelman tai koska-mennään-kotiin vinkumisen. Ei toiminut kiristys, ei lahjonta. Minä luovutin.

Kyllä, paskamutsifiilis on vaivannut. Minä haluan omaa rauhaa ja minä haluan lomalta muutakin kuin lapsen ehdolla olemista.

Sanooko joku muukin sen ääneen kuin minä?

9 thoughts on “Lomailua vai lastenvahtimista

  1. Moikka!

    Sen verran paljon me äidit lapsiamme kaitsetaan että kakaravapaita päiviä täytyy löytyä. Itse en enää tunne minkäänlaista huonoa omaatuntoa jos lähetän lapset mummolaan tai miehen kanssa mökille. Tämä edesauttaa myös lasten henkistä hyvinvointia😊
    -Nina

  2. Minulla ei ole omia lapsia, miehellä on 9 v. tytär. Hän viettää meillä pari viikonloppua kuukaudessa ja miehen kaksiviikkoisen kesäloman ajan hän on meidän seuranamme. Mulla on hänen suhteensa ihan samoja fiiliksiä, kuin sinulla omasi suhteen. Minun mielestäni olisi mukavaa, että lapsi istuisi sohvalla lukemassa kirjoja samalla intohimolla kuin minäkin, hiljaisuudesta ja rauhasta nauttien. Tämä tyttöhän on sinänsä kuin ihmisen mieli, syö hyvin ja ihan kaikkea, innostuu kaikesta ja on kaikessa mukana. Menee kiltisti nukkumaankin. Kaikki sujuu niin kauan kuin toimintaa riittää. Hänen energiansa on loppumaton eikä hän viihdy yksikseen. Vaikka meitä viikonloppuisin on kaksi aikuista hänen seuranaan, niin välillä hyytyy kone meiltä molemmilta. Seuraavaa tapaamista kuitenkin aina jollain tavalla odottaa. Kiva tyttö, äitipuoli harjoittelee vielä. Eiköhän se tästä, murrosikää odotellessa!

  3. Minä nautin täysin rinnoin kakaravapaasta! Lapset ovat Suomessa mummolassa vielä viikon ja varmasti tekee kaikille osapuolille hyvää. Kyllä sitä taas ehtii talvella jokaikinen aamu ja ilta kävellä käsi kädessä kouluun ja takaisin ja harmitella sitä, kun lastenvahteja tai turvaverkkoa ei ole. Olenko huono äiti? Ehkä, I don´t care🙂

  4. Ymmärrän fiilikset. Musta tosin lapsen kasvaessa yhteiset kiinnostuksen kohteet kyllä lisääntyy. Kaikista haastavinta on varmaan taaperon kanssa hengailu…

  5. Päivitysilmoitus: Eka kerta | Finn for life

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s