Selfie-keppi

Mies kävi Koreassa. Odotimme Tyttären kanssa tietysti jännittyneinä, että mitähän tuliaisia meille tulee. Jos on poissa ja tulee takaisin, niin tuliaiset vaan kuuluu asiaan, eikö.

Minäpä sain Selfie-kepin. (Ööh, millä nimityksellä sitä oikein suomeksi kutsutaan???) Olen naureskellut Münchenissä talloville turisteille, jotka käyttävät tuota keppia. Pitkän kepin päässä on puhelin ja sitten viisotaan ties mihin ja räpsitään ja hymyillään. Minä otan myös paljon kuvia, mutta yleensä olen kiltisti kameran toisella puolella. Toisekseen 5 vuotta vanha iPhoneni on siinä kunnossa, että enempää kuvia sinne ei mahdu. Ja sitä paitsi sen kamera on niin huono, että sen kanssa häsäämisen saa unohtaa.

IMG_2036

Keppi tuli mukaan Kotkanpesälle. Otin firman puhelimen mukaan, se kun on hiukka uudempaa mallia kuin privaattini, ja tälläsin sen kepin päähän. Naps. Räps. Muikku.

Muistatteko Amelie-elokuvan, jossa lentoemo otti puutarhatontun mukaansa ja kuvautti sitä eri puolella maailmaan? Siltä minustakin vähän tuntui. Että kun kauniit Alppimaisemat on kuvattavana, niin eiköhän minun pääni tule kurkkaamaan jostakin nurkasta.

En siis ihan vielä ole lämmennyt Selfie-tikulle. Ensin minun pitää uudistaa privaattipuhelimeni, että saa sillä kuvata. Voisin kyllä kuvitella, että Tytär pikkuhiljaa omii koko kepin omiin tarkoituksiinsa. Hän on jo pidemmän aikaa harrastanut videokuvausta kamerallani. Pyörii pitkin kaupunkia ja esittelee hoonolla soomella ja seitsemän vuotiaan totisuudella saksalaista kulttuuria.

Seuraavaksi saan varmaan selville, että Tyttärellä on oma YouTube-kanava.

Advertisements

2 thoughts on “Selfie-keppi

  1. Niinhän se on, että kuvaajalla ei ole kuvia itsestään. Minulle riittää, että aamuisin peilistä katsoo minua ruma naama. Kanssaihmisraukkojen on sitä kestettävä katsoa päivät pääksytysten. Useimmat näkemäni nätimpienkin ihmisten itsestään ottamat selfie-keppikuvat ovat rumia. Mutta eihän sillä ole väliä. Ihmisillä on albumit täynnä musta-valkoisia tai hassuksi haalistuneita paperikuvia jalattomiasta ja puolipäisistä ihmisistä juhlissa ja lomamatkoill a. Ainakaan näitä noita selfiekuvia ei sitten jää kaappeihin ja hyllyihin lojumaan ikiaikaiseksi muistoksi perillisille. Tyttäresi taitaa olla visuaalinen tyyppi ja löytänyt itselleen oman ilmaisumuotonsa. Kiva.

    • Mun on kyllä pakko tehdä paperinen valokuva-albumi joskus. Vaikka sitten niistä selfie-kuvista. Ei niitä vaan tuu koneelta katsottua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s