Pullat uunissa

Kaveri tuli korvapuustien kera kylään. Siinä mietin itsekseni, että onkohan siitä varmaan kymmenen vuotta, kun viimeksi olen pullaa leiponut. Olen enemmänkin sellainen piirakka-muffinssi-keksi -leipoja. Tuumasta toimeen. Kuin ihmeen kaupalla löysin tuorehiivaakin lähikaupasta, mikä ei aina ole itsestään selvyys.

IMG_5028

Ongelma 1. Se monitoimikone ei muuten starttaa. Käännän ja väännän nappuloita, mutta ei se inahdakaan. Kaiken lisäksi täytyy tunnustaa, että olen aikoinani ollut Braunin asiakaspalvelussa vastaamassa puhelimitse kuluttajien kysymyksiin… Se ottaa siis sen kahdeksan vuotta, että ammattitaito kodinkoneissa unohtuu.

Niin pikku kätösin vaivaan taikinan valmiiksi. Tytär ketkuttaa vieressä – äiti anna mä maistan – ja siinä sitten pitää taikinakäsin yrittää siististi kaataa jauhoa pussista lisää. Hermohan siinä menee. Mikä siinä muuten on, että pikkulapset tykkää syödä jauhoja?

IMG_5030

Ongelma 2. Taikina ei nouse. Odotan ja odotan, mutta muutosta ei tapahdu. Googlaan ja sen perusteella laitan kulhon esilämmitettyyn mikroon. Just joo, eipä näköjään tuo vinkki toimi. Päätän kuitenkin leipoa ne typerät puustit vaikka läpi harmaan kiven. Suomalainen emäntähän ei muuten luovuta!

Ongelma 3. Missä se typerä kaulin on? Nyt muuten on lähellä, että suomalainen emäntä luovuttaa. Taikinakäsin etsitään ja kaivetaan laatikoita. Miten se typerä kaulin tuonne on joutunut, ei siellä ole sen paikka! Taikinaa kaapeissa, kahvoissa, hihoissa, jakkaralla…

Mitä sinne korvapuustien sisään nyt oikein tulikaan? Olin varmuuden vuoksi ostanut kaupasta hiivanhaku-reissulla kanelipurkin – ja nyt niitä on kaapissa kolmin kappalein… Tuliko sinne voitakin? Hienot pullat, ainakin teoriassa, pellille. Jospa ne nyt nousisi.

IMG_5029

Ongelma 4. No ei ne pullat vieläkään nouse. Halvattu, sinne uuniin nyt vaan! Ihan sama tässä vaiheessa iltaa, tuliko pullista syötäviä vai ei… Kuinka kauan niitä nyt pitikään paistaa??

Ihme tapahtuu. Pullat kohoavat uunissa ja ovat ihan mahtavan näköisiä! Kätevä emäntä pyyhkii jauhoisia käsiään, hymyilee maireasti ja toteaa, että kyllähän minä nyt yhdet pullat helposti tuossa pyöräytin. Antaa anteeksi Tyttären tinttailut ja mahanpuru-valitukset liian taikinan syömisen takia.

Niin… Paitsi että viinipullo poksautettiin saman tien auki, kun Tytär saatiin petiin ja taikinakulho lojuu pesemättömänä seuraavaan päivään. Jauhot luistaa mukavasti sukkien alla keittiön lattialla. Ai minkä makuisia olivat? Maistuivat hiivalta ja olivat raakoja keskeltä.

Seuraavat treffit korvapuustien kanssa kymmenen vuoden päästä.

 

 

Mainokset

6 ajatusta artikkelista “Pullat uunissa

  1. Minäkin olen vain kerran leiponut vanhimman tyrrären kanssa korvapuusteja. Silloin hän taisi olla noin kolme vuotta. Nyt hän on jo 15 v! Pullataikinan vääntämiseen menee niin kauan aikaa kohottamisineen kaikkineen. Minä teen yleensä vain marjapiirakoita, täytekakkuja ja ns. kuivakakkuja, vaikka eivät ne kuivia olekaan…Viime talvena tytär teki kerran kotona itse korvapuusteja, kun oli koulussa kotitaloustunnilla oppinut. Olivat muuten parempia kuin äidin tekemät! T. Merja

  2. Ihana lukea joskus tällaisia todelta tuntuvia postauksia. Minä olen vähän sellainen fiilisleipoja, joskus onnistuu ja joskus ei, mutta kun blogeissa on yleensä sellaista hehkutusta ja ”kaikki sujuu kuin tanssi”, on tähän hyvä samaistua. Korvapuustit on kyllä vaikeita satunnaiselle leipojalle, itse teen ihan vaan voisilmäpullia, jos pullaa leivon. Joskus myös kanelikierrepullia paperivuokiin, kun multa ei ikinä onnistu tuo muotoilu kovinkaan kohdalleen. Vuoassa ne sentään pysyy jotenkuten muodossaan. Tsemppiä seuraaviin treffeihin! Suomessa saa onneksi pakastealtaasta hyvät pullat helposti 🙂

  3. Mä yritin ensimmäisten kuukausien aikana täällä lievittää koti-ikävää leipomalla puusteja. Vaikka kuinka huolellisesti vaivaa, laittaa kanelit ja sokerit ja kohottaa, niin ei se vaan toimi ilman kardemummaa!!! Koko maassa kukaan ei ollut kuullutkaan kardemummasta. Ja pullat maistuivat kaneliselle pahville. RIemu oli rajaton, kun äiti lähetti postissa pari pussia kardemummaa, ja nyt aina pullaa leipoessa se ihana tuoksukin leijailee rappukäytävään 🙂 SIlloin ei haittaa, vaikka vähän jäisikin keskeltä raa’aksi.

  4. Älä luovuta hyvä ihminen!!! Harjoitus tekee mestarin!! Hyvä että sait pullon korkattua! Kippis! Maistuisi minullekin!

  5. Olisin edellisen kommentoijan kannalla, eli kyllä puustien kanssa kannattaa tehdä tuttavuutta aikaisemmin kuin kymmenen vuoden päästä! Keskeltä raakojen eli siis likisuttuisten pullien ongelma ratkennee uunin lämpötilan pudottamisella vähän alhaisemmaksi. Ja hyvinhän ne tosiaan lopulta nousivat. Tai sit taikina kohoamaan hanakuumalla vedellä täytettyyn lavuaariin. Avot! Pitäispä itsekin taas leipoa noita. Pari vuotta sitten tein korvapuusteja liioittelematta viikottain, ja jossain vaiheessa iski sitten pienehkö kyllästyminen. 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s