Epäergonomista odottelua

Viikonloppu selkäkipuineen oli melko tuskallista, mutta kun ei liikkunut, kaikki sujui. Ainakin kipulääkkeiden kanssa. Mies huolehti kokonaisvaltaisesti Tyttärestä ja minä luin Remeksen per päivä.

ortopediTänä aamuna raahauduin sitten Herra Ortopedille. Ilmoittivat vastaanotossa heti suoraan, että nyt on hätätapauksia sen verran, että odotusaika tulee olemaan pitkä. ”Kuinka pitkä?”, erehdyin kysymään. Ai vähänkö masensi, kun kuuli joutuvansa odotussalissa olemaan tuommoiset pari tuntia. ”Hätätapauksia on paljon.” Niin, liukkaat tiet ja mummot kaatuu. Ja laskettelusesonki. Ei siinä varmaan muuta taivasta ortopedi-praktiikalle tarvita.

Jos praktiikka on ortopedin, niin luulisi jotenkin otettavan huomioon, että siellä saattaisi jotain selkävammaisiakin käydä. Että jos sesonkiaikoina on luvassa aina pidempää odotteluaikaa, voisivat he panostaa siihen, että potilaat pysyisivät jotenkuten hengissä. Sen verran epäergonomiset olivat odotushuoneen tuolit, että hävetä saisivat. Lisäpisteitä tuli kuitenkin karkkikulhosta, jonka viereen strategisesti asettauduinkin.

Muuten saksalainen odotushuone-käyttäytyminen on melko suomalaista. Ei taatusti toiselle pukahdeta. Paitsi kaikki tervehtivät kuuluvasti, kun astuvat huoneeseen ja sitten kun lähdetään, toivotellaan toisillemme ”Gute Besserung” eli pikaista paranemista.

Minä sain kunnian olla viimeinen potilas. Kolmen tunnin odottelun jälkeen sain piikkejä selkään ja määräyksen ottaa loppuviikon rauhallisesti. Kehtasi kuitenkin vihjata, että rouva voisi tuon urheilunkin taas aloittaa.

Kostoksi varastin kotimatkalle odotushuoneen kulhosta ylimääräisen toffeen. Herr Doktor nyt vaan täyttää lisää sitä karkkikulhoa, jos on liian pihi ostamaan uusia tuoleja tai palkkaamaan lisää tohtoreita jonotusajan lyhentämiseksi.

Mainokset

4 ajatusta artikkelista “Epäergonomista odottelua

  1. Ah, odotusajat vastaanotolla. Joudun käymään säännöllisin väliajoin näyttäytymässä sisätaudeilla, ja siellä joku 1-2 tunnin odotus on ihan normi. Parasta on saada aika esim. kahdeksitoista, jolloin koko työpäivän voi samantien unohtaa. Tota tervehtimistä ja Tschüssiä lähdettäessä (täällä ei mitään paranemisia toivotella) en oo kyllä vielä oppinut. Suomalaisena en sano mitään, etsin vain tuolin ja kaivan keskeneräisen villasukkani esiin.

    Toivottavasti olo paranee siellä nyt piikin ansiosta ripeää tahtia!

  2. Silloin kun siskoni vielä asui Saksassa ja kävin hänen luonaan vierailulla ja mukanaan lääkärillä ihailin tuota tervehtimistä lääkärin vastaanotolla. Minusta on ihan ok jättää kaikki lukemaan rauhassa lehtiään eikä sen kummemmin jutella vieruskaverin kanssa, mutta on myös korrektia huomioida sisään astunut ihminen. Suomessa kun ei lehdistä nosteta naamaa ennen kuin vasta sitten kun lääkäri kutsuu vastaanotolle… 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s