Kotona – zu Hause – at home

Kotona taas, melkein kolmen viikon reissun jälkeen. Reissattu 8 lentokoneella kolmen maan väliä. Ei ihme, että olo on lievästi sanoen lamaantunut.

Jaa, että onko asiat nyt selviintyneet? Ei todellakaan. Mutta se, että jäisimme Saksaan, alkaa nyt näyttää todennäköisemmältä kuin Amerikkoihin lähteminen. Fifty-sixty, kuten eräskin mäkihyppääjä aikoinaan sanoi.

IMG_4157

Koko viime vuoden varauduimme muuttoon. Kaikki periaatteessa oli valmiina. Minä en tosissani katsellut Saksasta töitä, Tytär kävi englanninkurssia, nurkkia tyhjättiin turhista tavaroista. Viisumit valmiina, pre-visit tehty, kämppä irtisanottu.

IMG_4160

Mutta tässä vaiheessa, kun on koulua aloittava Tytär matkassa, ei muuttoja voi tehdä samalla mentaliteetilla kuin silloin aikoinaan kaksistaan. Asiasta pitää olla sataprosenttisen varma ennen kuin muuttaa lapsen elämän täysin päälaelleen. Ja me emme ole. Muuttamista emme enää voi tehdä vain muutoksenhalun takia. Pitää olla varma, että muutto on kaikille osapuolille hyvä vaihtoehto.

IMG_4174

Saksaan jääminen on Tyttärelle paras vaihtoehto ja näyttää, että Miehenkin ura etenisi ehkä paremmin jos jäätäisiin. Entä minä?

Scheisse… Minun pitäisi hankkia oma elämä.

 

Mainokset

7 ajatusta artikkelista “Kotona – zu Hause – at home

  1. Vaikeita päätöksiä! Meillähän ei ole varaa valita muutoistamme: ne ovat ennen pitkää edessä aina tasaisin väliajoin. Mutta mietityttävät kyllä silti todella paljon enkä tiedä lähtisinkö lasten ja koirien kanssa ollenkaan muuttamaan jos ei olisi tämän kuvion puitteissa pakko. Ja sen kyllä tiedän, että loppuikääni en halua elää näin. Seuraavan muuton vielä teemme, mutta jos se on lapsille todella kova paikka, niin seuraavaa muuttoa seuraava muutto saakin sitten jo olla johonkin pysyvämpään osoitteeseen ja sellaisiin hommiin jotka eivät edellytä uutta osoitetta ja kotimaata muutaman vuoden välein.

    Sitä olen monesti miettinyt, että paikalleen jääminen on lopulta varmaankin vaikeampaa kuin muuttaminen siinä mielessä, että kun asuu yhdessä paikassa on todellakin pakko hankkia tässä ja nyt se kuuluisa elämä. Tsemppiä siis elämän rakenteluun. Ehkä se kuitenkin onnistuu helpommin jo ennestään tutussa paikassa kuin ihan uusissa kuvioissa?

    • Niinpä, Kata! Toisaalta sellainen ainainen ”muunmaalaisuus” toimii, kun ei tarvitse liiaksi paneutua maan asioihin, mutta lapsille pysyvyys olisi tärkeämpää.

  2. No onhan sulla oma elämä, koti ja tytär ja blogi. Voisi asiat olla huonomminkin! Hyvä päätös jäädä Eurooppaan!

      • Eiköhän ne sieltä löydy, oon ihan luottavainen. Kielitaito varmasti paranee jatkuvasti (eiköhän sun saksa ookin jo jonkinlaisella tasolla, arvaan). Tosin mitä se täydellinen sitten tarkoittaa – kyllä mäkin teen edelleen päivittäin virheitä, vaikka saksani onkin kerrassaan riittävä kenen tahansa kanssa melkeinpä mistä tahansa keskusteluun, parisuhteen hoitamiseen ja työskentelyyn. Töitäkin varmasti löytyy ennemmin tai myöhemmin.

        Avainasia maahan kunnolla kotiutumisessa on mun mielestä paikalliset kontaktit. Itse itkeskelin säännöllisesti ainakin vuoden sitä, kun kukaan ei soittanut mulle, ja meidät pyydettiin aina pariskuntana johonkin sen sijaan, että joku olisi halunnut tehdä pelkästään mun kanssa jotain. Pikkuhiljaa noita kontakteja sitten kuitenkin löytyi, ja nyt mulla on täällä ihan omiakin kavereita. Loistava strategia tässä on ollut kutsua ihmisiä meille syömään. Oisko siellä Kindergartenissa jotain lupaavan oloisia vanhempia, joita voisi pyytää joskus illalliselle?

  3. Meillä asuinpaikka vaihtui useasti, kun poika oli 2-7 vuotias (kolme osavaltiota USA:ssa), mutta pysyimme samassa paikassa 7-18 vuodet. Tänä aikana kieltäydyin yhdestä työprojektista, joka olisi taas vaatinut muuttamista. Alle 7 vuotiaalle ainakaan meidän muutoista ei ollut haittaa – itse asiassa, tuntui että nuorin meistä sopeutui aina kaikkein helpointen.
    Nämä on tietysti kovasti henkilökohtaisia päätöksiä, eikä niitä voi tehdä kukaan muu kuin itse. Meillä on menty rouvan työn perässä kohta kaksikymmentä vuotta – ja näissä muuttoasioissa varmaan nykyisin otetaan puolisotkin paremmin huomioon ?

    • Leena, meidän Tytär on aika hidas tapaus. Sillä on kestänyt tosi kauan saksankielenkin oppiminen ja vasta nyt alkaa tyttö avautua. Mutta olipas mahtavaa pojan kannalta, että pysyitte noin pitkään samassa paikassa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s