Kurpitsan teurastus

Hokkaido-kurpitsat olivat olleet pöydällä koristeena Halloweenista lähtien. Niitä ei tällä kertaa kaiverrettu tyhjiksi, vaan laitoin niille naamarit päälle. Aidan ylihän saa loikata sieltä, mistä se matalin on.

Kotirouva ei ollut huolehtinut viikonloppna jääkaapin täytöstä, joten turvauduimme plan B:hen. Oli aika teurastaa kurpitsat.

No jos totta puhutaan, Miehelleni tietysti sen kurpitsakeiton delegoin. Minä mitään keittiössä osaa tehdä. Koskaan varmaan siihen soseutin-turjakkeeseekaan ole koskenut.

Hyvää oli. Ja sen verran katsoin keittoihin erikoistunutta kirjaa, että sain inspiraatiota. Jospas sitä itse omilla pikku kätösilläni joskus keiton vääntäisi.

Mutta tätä kirjoittaessani kello on kymmenen illalla. Olen syönyt sopan lounaaksi ja illalliseksi + välipalat päälle. Ja nälkä on hirmuinen. Ei tuollainen sosekeitto täytä. Minun napani vaatii hiilareita.

Mitä nälkäinen kotirouva tekee? Napa on kääntynyt ihan sisäänpäin ja posketkin on lommolla. Ajatus ei kulje ja vaakakin näyttäisi varmasti viittä kiloa vähemmän. Ei mene häävisti.

Onneksi on Tyttären Halloween-karkit vielä jemmassa.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s