FOMO

Törmäsin mielenkiintoiseen termiin lukiessani jotain britti-naistenlehteä: FOMO – Fear of Missing Out (”The fear that if you miss a party or event you will miss out on something great”). Pelko siitä, että jos ei osallistu, missaa jotain.

Voisin kuvitella, että aika moni nykyään tätä potee. Sosiaalinen media on niin läpitunkeva elämässämme, että tiedämme varsin tarkkaan, mitä muut tekevät. Uutiset saamme tietää saman tien, kun jotakin tapahtuu. Ajan hermolla on helppo elää.

Mites minä? Niin no, tarve kertoa tekemisistäni ja ajatuksistani näkyy blogin kirjoittamisena. Facebookissa tipauttelen satunnaisesti statuksia. Isoin muutos elämääni on kyllä tullut iPhonen myötä, kun netti on käsillä heti ja kaikkialla. Pitäisi joskus oikein laskea, kuinka monta kertaa päivässä facebookin ja uutiskanavat puhelimella tarkistaa. En taida uskaltaa…

Mies on itse tunnustautunut news junkieksi ja joskus voivottelee sitä, kun ei uutisrintamalla mitään tapahdu… No news is good news – eiköhän sitä ilman katastrofejakin voisi elää. Itse jäin joskus koukkuun jonkun näiden iltapäivälehtien Iloisiin uutisiin (?). Lukijat saivat kesällä lähettää onnellisia uutisia, ilon aiheita. Niitä oli kiva lukea vaihteeksi.

Murheellisena tunnustan, että meidän perheen parisängyssä ensimmäisenä taidetaan herätessä ottaa puhelin käteen. Ehkä olisi ihan terveellistä ottaa lomaa siitäkin kapistuksesta.

 

 

 

Advertisements

5 thoughts on “FOMO

  1. Minä ainakin koen tätä, ihan täysillä. Meillä oli esimerkiksi tosi hauska juhannus uusien kavereiden kanssa uima-altaalla… ja maanantaina, kun lueskelin, miten vanhat kaverit ovat Suomessa juhlineet, tuli ahdistava fiilis että ”voi ei, missasin, oli varmaan vuosisadan parhaimmat juhlat”. Mikä siinä on kun ei vaan täysillä nauti ihan juuri tästä nyt…

  2. Mulla oli vähän tota Suomessa, että joskus koki, että ”pitää” lähteä, ettei missaa jotain, vaikkei ehkä olisi jaksanutkaan lähteä. Ja toisaalta tota samaa kuin Jenni kirjoitti, että aluksi oli vähän kurjaa täältä nähdä kuvia ja statuspäivityksiä oman ystäväpiirin juhlista Suomessa. Mutta toisaalta olen kokenut tämän ulkomaille muuton myös vapauttavana entisistä sosiaalisista piireistä eli täällä ei ole noita sosiaalisia ”pakkomenoja” vaan voi tehdä aidosti sitä, mitä haluaa.

  3. Toisaalta tuon Facebookin ahkera seuraaminen on vähän ahdistavaakin: oikeastaan ei edes huvittaisi tietää, milloin joku on jossakin tai mitä joku on lähdössä kauppaan ostamaan… Olen itse aika paljon omalta osaltanut rajoittanut tuota Facebookissa roikkumista, mutta liian usein sitä päivän mittaan tulee katsottua (nimenomaan kännykän kautta) sähköpostit, uutiset ja Facebook… itse myös tiputtelen Facebookiin statuksia silloin tällöin, mutta aika ”huonolla hoidolla” se mun tilini siellä on.

  4. Juuri tästä syystä välttelen älypuhelimen ostamista kuin ruttoa. Huomaan nyt jo, että iltaisin on vaikea irtautua läppäristä, vaikka töissä on jo roikkunut koko päivän koneella. Oon siis meinannut, etten kertakaikkiaan tarvitse mahdollisuutta nettiinpääsyyn myös niinä harvoina hetkinä, joina se ei nyt ole mahdollista. Facebookista tykkään kyllä kovasti, ja se on pääasiallinen yhteydenpitokanavani Suomen kavereihin. Nettipuhelinkammossa onkin mulla kyse ennemminkin siitä, että oon huomannut netissä roikkumisen väsyttävän ja turruttavan. Sieluni kaipaa välillä vähän rauhaa, vaikka sit pakottamalla, kun itsekuri ei ole parhaita ominaisuuksiani.

  5. Samoilla linjoilla näköjään kaikki on. Tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta netissä roikkumisen rajoittaminen on vaikeaa. Huoh.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s