Halloota

Pidätkö puhelimitse asioinnista? Minä nimittäin inhoan sitä sydämeni pohjasta.

Asioin kuitenkin nykyään enimmäkseen jollain vieraalla kielellä ja puhelimessa ei kerta kaikkiaan voi olla varma, ymmärsikö itse varmasti kaikki oikein tai tulinko ymmärretyksi. Kasvokkain kun puhutaan, pystyy eleillä ja ilmeillä kuitenkin niin paljon ilmaisemaan enemmän.

Tai ehkä vaan olen saanut puhelinkiintiöni täyteen. Olin nimittäin opiskeluaikoina erään ison firman asiakaspalvelussa töissä ja otin puheluita vastaan sellainen 60-70 kappaletta tunnissa. Ja kun tein sitä hommaa muutamankin vuoden + täyspäiväisenä loma-aikoina päälle, olen puhunut puhelimessa ihan tarpeeksi. Juu, olen kuullut kaikki elämäntarinat ja minua on myös uhkailtu.

No, tänään sain yhden puhelun pois to-do listaltani. Pitkitin sen tekemistä mahdollisimman paljon. Puhelu kesti loppujen lopuksi varmaan kaksi minuuttia. Asia selvä, halki, poikki ja pinoon.

Pitää vaan tehdä kaikki asiat itselle niin vaikeeksi.

Mainokset

11 ajatusta artikkelista “Halloota

  1. Sama täällä. Inhoan asioiden hoitamista puhelimitse. Työasiat ovat asia erikseen. Niihin asennoituu jotenkin eri tavalla:) Joskus kesätyönä myin kirjoja puhelimitse, onnistuin kyllä myymään jotakin mutta homma oli kamalin kesätyö mitä minulla on ollut. En suosittele kenellekään.

    Niin ja sillä laillahan se on että kun ne puhelut sitten vihdoin ja viimein tekee niin eihän siinä mitään ollutkaan, pari minsaa ja pitkän aikaa vaivannut asia on hoidettu. Vaikka tämän tietää niin ne puhelut ei silti luonnistu sen paremmin. Vertaistukea täältä sinne siis:)

  2. Ymmärrän tunteesi hyvin! Varsinkin kun asioi kielellä, joka ei ole oma äidinkieli (ja vastapuolen on), väärinymmärrysten todennäköisyys on. Siksi pidän sähköposteista ja tekstiviesteistä enemmän. Joskus tosiaan on vain pakko ottaa itseään niskasta kiinni…

  3. Liityn myös tähän joukkoon! Ei ole niin aina kielestäkään kiinni minulla, mutta en silti tykkää hoitaa asioita puhelimitse. En koskaan tiedä miten paljon puhelimessa asiaani selittää, kun ei näe kuulijan ilmeitä tai ruumiinkieltä. Mieluummin menen aina paikan päälle milloin minnekin, tai lähetän sähköpostia… Mutta aina välillähän sitä on vaan pakko hoitaa puhelimitse asioita ja onneksi olen tässä vuosien varrella tullut siinä kuitenkin vähän kerrallaan vähän paremmaksi. Saan nykyään usein jopa saman päivän aikana soitettua hoidettavat asiat! 🙂

  4. Täällä myös yksi, joka inhoaa puhelimessa asiointia. Aina hoidan asiat sähköpostilla jos se on mahdollista. Ja kuitenkin työasioissa olen soittanut ne hankalimmat puhelut ja niissä ei koskaan ollut mitään ongelmaa. Minulle pahinta on soittaa englanniksi ja kohdata linjan toisessa päässä joku toinen, joka ei puhu englantia äidinkielenään. Minulla vaan on niin surkea korva aksenteille.

  5. Minä olen pikkuhiljaa päässyt eroon puhelinkammostani tietyissä tilanteissa (eli se siis on mahdollista!): hoidan sujuvasti asioita puhelimitse, jos ne ovat a) suomeksi, ja b) tarkoitukseni ei ole pyytää, maanitella tai myydä mitään. Tämä tarkoittaa, että yhä kammoa on soittaa esim auton huolto englanniksi tai soittaa suomeksi jollekulle ja pyytää, saako tätä haastatella (puhelinkammo ja ajoittainen freelance-journalismi onkin aika toimiva yhdistelmä!). Jälkimmäisissä tilanteissa auttaa, jos kirjoittaa paperille alkurepliikkinsä ja kuvittelee jo etukäteen pari skenaariota, miten keskustelu voisi mennä.

    • Toimittajien tyttärenä olen ollut ymmärtävinäni, että suurin osa ihmisistä ilahtuu jos heitä kysyy haastateltavaksi. Ihmiset tykkää kuitenkin tavallisesti puhua itsestään ja esimerkiksi töistään. Että josko noita haastattelupyyntöpuheluita ei tarvitsisi niin jännittää?

      Puhelinmyyjän ammatti olisi sen sijaan mulle ihan niitä vaikeampia… Soittaa puhelimella ja tietää, että vastaanottaja todennäköisesti pettyy kun kuulee millä asialla olen! Se olisi aika kamalaa.

      • Juu, näin olen kanssa itsekin toimittajan tyttärenä ymmärtänyt 🙂 mutta ei tällä kammolla taida olla paljoa tekemistä todellisuuden kanssa. Tässäkin vaikuttaa tuo pelko siitä, että vastapuoli pettyy: entä jos kysymykseni ovat vastapuolen mielestä ihan höhliä?

        Onneksi tuo puhelinkammo helpottaa minulla sillä sekunnilla, kun puhelimeen vastataan ja saa muodostettua luontevan keskusteluyhteyden luurin yli.

  6. Mulla myös puhelimessa puhuminen auf deutsch..huoh…nein danke! 😀 Suorastaan pelottavaa, kasvokkain se puhuminen sujuu paljon paremmin… Meillä on jopa kerran tehty niin että puhelu on kaiuttimella ja tuo paremmin saksaa puhuva puoliskoni nyökkäilee/kuiskii siinä vieressä kun minä sönkötän. 😀 Usein kuitenkin ennen puhelua kirjoitan paperille mitä minun pitäisi sanoa, se helpottaa vähän. 😛

  7. Erittäin tuttua. Joskus ”viranomaispuhelut” jännittävät ihan suomeksikin, mutta unkariksi puhelimitse asioin vain äärimmäisessä hädässä. Pikkukaupungissa tietysti on näppärähköä käydä aina asioimassa paikan päälle, mutta meneehän siihen aikaa paljon enemmän kuin muutaman minuutin puhelinsoitolla. Kasvokkain pystyn helposti varaamaan vaikka kampaajan tai huollon autolle, ja täällä ne jo tunnistavat kun tulen, että tuo on se ulkomaalainen. Osaavat siis asennoitua niin, että minulle pitää puhua hyvin hitaasti, jotta ymmärtäisin. En ole juurikaan opiskellut unkaria muuten kuin lukemalla lehtiä ja kuuntelemalla ihmisiä, joten minulla ei ole edes kielen teoreettinen pohja hallussa, mikä antaisi puhumiseen tietynlaista varmuutta.

  8. Ja mä ihan tosissani luulin, että olen ainoa tämän ongelman kanssa! Ehkä se oli vaan sitä, kun Mies tuntuu pitävän tätä varsin omituisena, koska itse viettää puhelimessa puoli päivää.
    Puhelinkammoiset – meitä on monta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s