Ajelua

Joku kyseli, että mitenkäs se autokoulu sujuu. No niin, no…

Olisikohan nyt 6-7 kertaa takana. Yhtä sähläämistähän se on. Hermoilen auton ratissa aivan sairaasti. Paitsi viimeksi: vaihdoimme vihdoin ja viimein automaattivaihteeseen, koska oma automme on sellainen, ja jopas tuli rauha. Tunnin päätteeksi pussasin rattia ja annoin autolle nimeksi Mimi. Kyllä se näköjään siitä. Mutta on se pikkasen hektisempää miljoonakaupungissa ajaa. München on kuitenkin isompi kuin joku Helsinki. Kaistanvaihdot on esteristä.

Tai ehkä se vaan on sitä, että tuntee itsensä nöyryytetyksi. Herran jestas, muutaman vuoden takana häämöttää neljänkympin rajapyykki ja nyt joutuu jotain uudelleen opettelemaan. Noloa. Nyt kuitenkaan ei ole enää montaa asiaa, mitä täytyy varta vasten opetella, eihän.

Hammasta purren eteenpäin. Odotan sitä vaihetta, kun nautin itsekseni ajelemisesta autobahnalla poppi paukkuen. Kaukana tuntuu olevan se haave. Huoh.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s