Eppu-normaali-identiteetti

Huhtikuun lopussa Münchenissä vietettiin Frühlingsfestiä eli kevätkarkeloita. Pikku-Oktoberfestiksikin nimetty juhla-alue kattoi noin puolet siitä alasta, jolla syksyllä juhlitaan. Oluttelttojakin oli vain kaksi, kun syksyllä niitä on pitkälti yli kymmenen.

Saimme kasaan läjän suomalaisnaisia ja varasimme pöydän iltarientoon. Kaikilla tietysti dirndl-puvut päällä, hyvä siinä oli pöydillä tanssia ja humpata.

Paikalla oli live-bändi ”Barfuss”, joka nimensä mukaisesti soitti paljasjaloin. Musiikki oli sekä saksalaista slageria, humpamusiikkia että kansainvälisiä olutkansalle sopivia biisejä.

Sitä vaan mietin tanssiessa, että tällaiselta ulkomaalaisesta tuntuu, kun suomalaiset alkaa baarimatkalla pienessä sievässä vetää Eppu Normaalia. Se musiikki on olennainen osa kansallisidentiteettiä. Jokainen ikäiseni osaa Viidennentoista yön, Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä, Baarikärpäsen sun muut. Se vaan kuuluu asiaan.

Minä huomaan nyt tipahtaneeni pois nykysuomalaisesta musiikista. Ensimmäisen kerran olin pihalla, kun joku puhui PMMP:n Rusketusraidoista, joka kuulemma on yksi näistä uusista kansallisidentiteetti-biiseistä. Arttu Wiskarin Tuntemattoman Potilaan kuulin sattumalta Suomessa ollessani. Itku tuli samantien.

Musiikki yhdistää. Kun Suomen kesäyössä Kolmannen Naisen laulu raikaa yhteislauluna, mikä sen vaikuttavampaa:

Mul on tästä asti aikaa,
muutama lantti mammonaa,
mielin määrin kahvii ja tupakka

Advertisements

9 thoughts on “Eppu-normaali-identiteetti

  1. Mäkin oon parkunut Tuntemattoman potilaan tahdissa! Biisi on musta jopa sen verran raskas, etten ihan välttämättä tarttisi sitä jatkuvaan radiosoittoon. Siihen nähden sijaintini on ihan hyvä 🙂

  2. Meiläpäin länsirannikolla ei kukaan kuunnellut mitään Eppuja sun muita. Mulle ne biisit on ihan outoja.

    Meillä kuunneltiin ruotsalaista musiikkia: Tomas Lediniä, Gyllene tider, Eva Dahlgrenia, näitä käytiin sitten myös katsomassa ja kuuntelemassa tanssipaikoilla pienissä umpiruotsalaisissa kylissä. Mun identiteettiin kuuluu kai joku Ooa hela natten, ooa hela dan… lallallaa.

    Mutta noi schlagerbileet olis olleet jotain mulle, jee!

    • O-ou, Anne. Oletko lukenut Vadelmavenepakolaisen? Jos säkin olet kansallisuustransvestiitti. Ruotsinkielisillä on kyllä se hyvä puoli, että voi ottaa parhaat palat kummastakin kulttuurista. Ruotsalainen musiikki toimii.

  3. Siis ei oo todellista, mä just viime yönä kävelin baarista kotiin ja itkin Tuntemattoman potilaan tahdissa! 😀 Arttu Wiskarin Mökkitie kuului kans viime kesään aika tiiviisti, kyllä täällä Saksassa tulee ihmeellisiä asioita ja biisejä ikävä. Kuuntelin kyyneleet silmissä Frontside Ollietakin.

  4. tuo musiikkihomma on kyllä niin totta – käsittämätön määrä laulunsanoja löytyy takaraivosta,kun eka sävel lähtee käyntiin.Minä pääsen verestämään discorenkutus muistojani Wroclawissa parin viikon päästä,kun samassa tapahtumassa laulaa mm. Sandra ja Boney M 🙂 Mielenkiinnolla odotan,etkä mitkä ne on omien lapsien vastaavat biisit tuevaisuudessa! Kyllä täällä on melekosen ulkopuolinen olo,kun torillinen ihmisiä hoilaa saman laulun tahtiin ja ite ei vo ku kattella hoo moilasena. Sama toistuu kesällä kun menee Suomeen lomalle,aina siellä on se yksi superrenkutus,jonka kaikki muut osaa – ite aukoo vaan mukamas suutaan,niin kuin kala kuivalla maalla :p

  5. Päivitysilmoitus: Schlageria ulkosuomalaiselle | Finn for life

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s