Osa 1: Mani ja pedi

Eilisessä postauksessa otin ystäväni Facebook-statuksesta vaarin ja vannoin tekeväni siitä henkilökohtaisen missioni. Tämä kaverini mukaan nimetty Outin Hexaton ei tosin ota oikein tuulta alleen. Ei vieläkään houkuta ulos meneminen, sen verran heikko olo, mutta ainahan sitä mielessään voi vuntsata asioita. Saan ainakin puoli pistettä.

Ensimmäiset 2 osiota olivat siis manikyyri ja pedikyyri. Hmmm. *katsoo kynsiä*

Vuosi sitten hokasin, että kappas, kotirouvahan tarttee kotirouvan kynnet. Marssin thaityttöjen kynsiparatiisiin ja tilasin tuollaiset ranskalaiset geelikynnet. Varsin näppärät, enkä vaihtaisi takaisin. Saa kuorma-autolla ajaa päälle eikä lohkea. Paitsi joskus. *näyttää ihan hyvältä, katotaanpa lähempää*

Kääk! Minulla on rytminä uusia nuo kynnet noin kolmen viikon välein. 2,5 viikkoa on kulunut ja sen kyllä huomaa. Nuo rajat kynnen ja ihon välissä ovat jo melko ikävän näköiset. No kun se lääkäri urheilunkin kielsi (luin netistä mononucleosista kauhutarinoita ja nyt pelottaa), niin pysyn visusti tämän viikon kotona. Manikyyri saa siis odottaa ensi viikkoon.

Mikähän siinä on, että pedikyyrissä minua aina jotenkin nolottaa. Olen hurjan huono pitämään jaloistani huolta. Silloin tällöin hion kantapäitä sillä suihkussa olevalla jalkaraspilla, mutta sen kummempaa kotihoitoa en oikein tee. Ja nyt kun tänne Saksaan on tullut sandaalikelit, on paljastettava nuo kauhuvarpaat. Hui. (Ei se mitään, Miehellä on onneksi maailman rumimmat varpaat. Niiden rinnalla omat tirpaani ovat varsin suloiset.)

Ensi viikkoon siis siirtyy minun mani ja pedi. Siihen asti pidän villasukkia jalassa ja istun käsieni päällä.

 

Mainokset

4 thoughts on “Osa 1: Mani ja pedi

  1. No katsos, olet täällä taas! Huolestuin jo, että oletkos kupsahtanut 🙂 !! Mulla oli pusutauti teininä, kun olin pussailut komean jääkiekkopojulin kanssa. Minäkin olen laiskamato jalkojeni suhteen.

  2. Jatketaanpa tunnustusten linjalla – en ole ikinä käynyt mani-tahi pedikyyrissä! Olin ihan sata varma,kun tänne Puolanmaalle muutettiin,että lojuisin päivät pääksytysten milloin missäkin hoidossa,mutta pah! Sen verran olen itseeni panostanut,että tammikuussa laitatin ripsipidennykset – pari kertaa niitä sain huolettua,mutta nyt ovat karisseet iloisesti pitkin poskia kuni joulukuusemme neulaset loppiaisen jäläkeen. Ehkä mä käyn vielä tuossa ennen Suomen lomaa laitatuttamassa. Geelikynsien kanssa olen siinä pisteessä,että kerran jo meinasin soitella aikaa,ehkä mä toimeennun sit siinäkin asiassa ennen lomia.Todennäköisesti en :p

    • Nyt kyllä, Jonna, otat itseäsi niskasta kiinni! Eihän tuo käy laatuun! Voisin kuvitella, että hoitohinnat ovat minimaaliset Suomeen verrattuna. Hus hoitoihin siitä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s