Dementikko

Minusta on tullut dementikko. Kannan kurssikamoja sellaisessa pienessä vetoketjullisessa muovitaskussa, jossa ei ole kahvaa. Ja kuinka monta kertaa olen sen jonnekin kaupungille unohtanut viikon sisällä? Kaksi.

Se sitten mielenkiintoista hypätä ympäri kaupunkia ja muistella, mihin sen typerän salkun oli kainalostaan laskenut. Varsinkin kun katoamisen huomasi vasta seuraavana päivänä. Ja kun se ei ole varsinaisesti laukku taikka mappi, niin vielä mielenkiintoisempaa on yrittää kuvailla sitä saksaksi.

Saksalaisethan tekevät kaiken aina vimpan päälle ja sääntöjen mukaan. Joten kun eräästä kaupasta sen kassan takaa pongasin, ei sitä tietenkään voinut antaa minulle tuosta vaan. Olin tietysti ollut tyhmä, enkä ollut laittanut mihinkään nimeäni, joten salkun omistajan henkilöllisyyden selvittäminen menikin sitten monimutkaiseksi. Minun piti kuvailla kansion sisältöä. Kun he huomasivat, että sanakirja on suomalainen, he tarkistivat kielitaitoni. Juu, ”eine Katze” tarkoittaa ”kissaa”.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Minä otan katoamiset vihjeenä uuden kevätlaukun ostamiselle.

Mainokset

2 thoughts on “Dementikko

  1. Laukkuja voi aina ostaa uusia, siihen ei tarvita tekosyitä 🙂 Mutta tuon unohtelun kanssa et ole yksin, itse en unohtele esineitä vaan asioita..

    Blogistani löytyy sinulle tunnustus 🙂

    • Samaa mieltä, Henna. Laukkuja ja kenkiä ei voi naisella koskaan olla liikaa. Eikä huiveja. Eikä kaulakoruja. Ja oikeastaan rannekoru-kokoelmani kaipaa myös lisää keväisiä juttuja… Kiitos tunnustuksesta, vastaanpa mitä pikimiten. Kiva blogi sulla, Henna!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s