Halikäsipäivää

Fyysisen kontaktin erot eri kulttuureissa on kyllä mielenkiintoisia. Ystävien kesken tavatessa on poskipusuja, käsipäivää, selkääntaputtelua sun muuta, kun kyseltiin eri kansalaisuuksien tapoja saksantunnilla.

Minä taidan kyllä olla hali-ihminen, mutta mietin vain, että onkohan se muuttunut vuosien mittaan. Otanko fyysistä kontaktia helpommin kuin aikaisemmin? Muistelen vaan, että en olisi Suomessa asuessani kavereita erityisemmin halaillut. Mutta toisaalta nyt kun Suomen kavereita tavataan, on aikaa yleensä edellisestä tapaamisesta mennyt vuosia, joten silloinhan on halit ihan täysin paikallaan. Mutta kyllä minä saksankavereitakin halailen tavatessa, vaikka useimmin nähdäänkin.

Kättelyn olen kyllä Suomessa asuessani mieltänyt ihan täysin viralliseksi tervehdysmuodoksi. Saksassa se ei sitä ole, vaan kaveritkin kättelevät keskenään. Ja saksalaiset jotenkin käyttävät sitä käsipäivää enemmän, ottavat siinä muodossa enemmän fyysistä kontaktia. Viimeksi hotellissa kättelin poislähtiessä majatalonpitäjää, mitä en kyllä Suomessa olisi tehnyt.

Nyt kyllä jäi vaivaamaan, millainen kädenpuristus minulla oikein on. Pullataikina vai pihdit?

Mainokset

6 thoughts on “Halikäsipäivää

  1. Suomessakin on tavat tosiaan muuttuneet ja halaaminen normaalia. Sitä kädenpuristusta mun piti täällä Saksassa alussa harjoitella, valittivat, etten puristanut tarpeeksi.

  2. Täällä Belizessä ainakin ulkomaalaisten kesken tervehtimistapa on poskipusu, johon onneksi olen italialaisen miehen ja Belgiassa asumisen myötä hyvin tottunut. Olen kyllä sen verran suomalainen kai edelleen, että vaikka vastaan sujuvasti poskipusuihin en ehkä itse niitä niin hanakasti mene antamaan. Eli jos kaveri arvuuttelee pussatako vaiko ei, saattaa jäädä pusut pussaamatta 🙂

    Oikein läheisiä kavereita kyllä halaan varsinkin jos ei ole aikoihin nähty, ja Italiassakin halaan kyllä niitä hyviä ystäviä poskipusun lisäksi.

    Hassua muuten, luin jostain, että poskipusut on itse asiassa hygieenisempiä kuin kättely, koska vaikka siinä tullaan toisen naaman lähelle niin ei käsien välityksellä siirretä bakteereita eteenpäin (ellei sitten kätellä pussaamisen lisäksi). Olisin jotenkin luullut, että poskipussaaminen levittäisi tauteja helpommin.

  3. Minä taidan kätellä normaalia enemmän Suomessakin, kun jotenkin tuntuu niin ontolta vaan sanoa päivää tai moi. Mutta tähän keskieurooppalaiseen poskipussailuun en kyllä totu ikinä, ja eniten nolottaa hylkivä reaktioni, kun joku tarraa kiinni ja moiskii molemmille puolille. Yritän sitten aina puolustella negatiivista kehonkieltäni, että älä ota henk koht, mutta kun meillä Suomessa tätä ei tehdä. Ja aina kysyvät, että eikö edes yhtä kertaa (täällä kun määrä on 2 tai 3). Ei, ei ikinä edes yhtä kertaa…

  4. Poskipusuttelu ei minua sillä lailla yleensä hämää, vaan se kun ei tiedä, kuinka monta kertaa sitä pitää päätänsä kääntää. Olisipa joku yleispätevä sääntö siihenkin…

    • Tuo pusujen määrä on kyllä hankala juttu ja aina tuntuu menevän pieleen! Mutta saahan siitä sitten keskustelun heti sujuvasti alkuun kulttuurieroista kun selitellään puolin ja toisin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s