Myöhästymisen ilo

Arvaas, mitä tein viikonlopun? Olin yksin reissussa, Suomessa. Sisko täytti vuosia ja ihan pakkohan sitä oli juhlistaa paikan päällä. Mainitsinko jo, että matkustin yksin??

Aamukone oli melko täynnä. Boarding completed, kaikki oli paikoillaan, kun lentoemo kuulutti, että voi kuulkaas, kun tuo sentti lunta on nyt aamulla satanut, niin se vaatii melkoista operaatiota. Suokaa anteeksi viivytystä, mutta joudumme odottelemaan tunnin kiitoradan aurausta.

Huokausten aalto levisi matkustajien kesken. Piippaus toisensa jälkeen kuului penkkiriveiltä, kun kännykät avattiin uudelleen ja tekstattiin, että Saksa on paska maa ja sakemanneilta menee pasmat sekaisin lumesta. Sori, tuun tunnin myöhässä palaveriin. Aukaisin minäkin puhelimeni. Tyynesti laitoin viestin Miehelle, että voivoi, tätä tää nyt sitten on.

Salaa kuitenkin nautin. Ei haitannut istuskelu sitten yhtään. Otin Waffen asiakaslehden ja selasin sen kerrankin kunnolla kannesta kanteen. Ostoslehden syynäsin tarkkaan ja melkein olisin ostanut sen seerumin, jos olisi tarjottu. Kartta, se minimaalisen pieni, jossa on sen miljoona viivaa ja lentoreittiä, oli maailman mielenkiintoisin asia sillä hetkellä. Tuonne lennämme ensi viikolla. Kas, Jekaterina on noin kaukana. Tuonne muutamme vuoden lopussa. Onpas se Suomi oikeastaan aika suuri.

Pienet ovat kotirouvien ilot. Tunnin myöhästymisestä saa kiksit. Ja appelsiinimehua lentoemoilta.  Olisin ottanut kyllä kuohariakin, jos olisi tarjottu. Mikäs sen mukavampaa olisi ollut kuin pikkuhiprakat aamu-yhdeksältä.

 

 

 

Mainokset

3 thoughts on “Myöhästymisen ilo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s