Että kun ahdistaa

Mikä on suurin fobiasi? Minulla on niitä tavallisia, kuten hämähäkki-sellainen. Ei mitään maailmoja kaatavaa, mutta urhea aviomies on kuitenkin huushollissa ihan käytännöllinen, kun jokin ötökkä pitäisi hävittää.

Mies reissaa. Tässä kuussa jo kaksi Jenkki-reissua. Olenkin sitten kehittänyt ajankuluksi uuden fobian: Avainten unohtaminen. Kun tietää itse olevansa Miehen poissa ollessa ainut, jolla on avaimet asuntoon, on tarkastuksen määrä rajaton. Vaikka tiedän tasan tarkkaan, että minuutti sitten laitoin ne avaimet sinne käsilaukun sivutaskuun, en voi mennä ovesta ulos ilman että käsi hakee avaimen metallin kosketusta vielä kerran. Aina on mielessä: Mitäs jos?

Avain-ahdistus sai männä viikolla vahvistusta. Postilaatikon avain katkesi lukkoon. Ei auttanut muuta kuin mennä nöyränä Herr Hausmeisterille juttelemaan. Hänellä oli muuten oikea asenne: Kun pihalla hain katsekontaktia ja lähestyin tarkoituksenmukaisesti, hän heti kysyi Mikä hätänä – Was ist los? On ilmeisesti tottunut siihen, että valituksen puitteissa hänelle vain puhutaan…

Lukon vaihtaminen ei viittä minuuttia enemmän vaatinut, mutta sain hyvän kattauksen käytännöllisistä saksankielisistä ketutus-ilmaisuista. Onneksi en ymmärtänyt Herr Hausmeisterin jutuista puoliakaan.

Mies onneksi saapui taas matkoiltaan ja nyt on kahdet avaimet huushollissa. Mutta tuskin se avainahdistus ohi menee, luulen että se tuli jäädäkseen.

 

Mainokset

5 thoughts on “Että kun ahdistaa

  1. Täällä avainfobian kanssakärsijä. Minulla se alkoi, kun yhden kerran, yli kymmenen vuotta sitten, se avain jäi sisälle. Tämänhetkisessä asunnossa fobiaa helpottaa se, että ovi menee ulkopuolelta lukkoon vain avaimella. Mutta sitten on tietty lukittu alaovi, ja uusi tuskanaihe: lukitsinko asunnon oven? (Sori kauhee kommenttispammi, mutta kun oli pienen blogilukutauon jälkeen sanottavaa kaikkeen mitä oot viime aikoina kirjottanut…)

  2. Me asutaan kerrostalossa, ei terassijemma toimi. Pahus!

    Pilvi, avainfobia on kauhein fobia. Tai vakavampiakin varmaan on. Mutta normaalille ihmiselle tämä on varmasti ihan yhtä kauhea.

  3. Meillä ovi pitää onneksi lukita avaimella, mieheni reissaa myöskin paljon ja muuten avainfobia iskisi varmasti myös täällä! Onneksi samalla kylällä asuu ystäviä, heillä on nyt meidän kämpän avaimet siltä varalta että hukkaan avaimet kodin ulkopuolella… 🙂

  4. Tarvii varmaan ottaa Satun idea käyttöön. Ihan varmuuden vuoksi. Vaikka se, että oman kämpän avaimet jollain muulla on, ei kauheasti innosta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s