Puh ja pöh

Irtisanouduin asiakaspalvelutyöstäni viime vuoden maaliskuussa. Haku on ollut päällä koko ajan, mutta ei vaan oikein mitään paikkoja just mulle ole ollut tarjolla. Sen nimittäin tajusin tuon edellisen työn kanssa, että mulla menee ihan täysin hermot, jos en tasoistani työtä tee. Onneksi Saksassa on taloudellisesti mahdollisuus olla kotirouvana, joten olenkin menneinä kuukausina pannut energiani lähinnä kielen opiskeluun.

Pari kuukautta sitten laitoin yhden hakemuksen menemään. Kuukausi sen jälkeen ottivat yhteyttä ja kertoivat, että kyseiseen paikkaan on jo muita haastateltu, eivätkä jatka minun kanssani prosessia. Mutta voisinko lähettää uuden hakemusta koskien toista paikkaa, joka heillä on auki. Teinpä sitten niin.

Kului toinen kuukausi ja sitten soittivat ja pyysivät puhelinhaastatteluun. Höpisimme puolisen tuntia 3 haastattelijan kanssa.

Puhelinhaastattelu on taitoa vaativa laji. Siinä ei voi käyttää henkilökemiaa hyväksi, eikä voi toisten ilmeitä tulkita. Ja itsensä kehuminen haisee suomalaisen nenään joka tapauksessa ja puhelimessa sen tekeminen on minusta vieläkin vaikeampaa. Pitää yrittää puhua tavallista selkeämmin. Ja tässä tapauksessa yrittää tulkita saksalaista ja puolalaista aksenttia…

Sähköpostissa tuli sitten juuri tieto, että kiitos, mutta ei kiitos. Haku siis jatkuu.

Kostoksi ostin lentoliput Barcelonaan.

Mainokset

4 ajatusta artikkelista “Puh ja pöh

  1. Hui, minua pelottaa pelkkä ajatuskin puhelinhaastattelusta! Koitan vältellä saksankielisiä puheluita parhaani mukaan..ei hyvä! En ikinä uskalla edes vastata jos meidän kotipuhelimemme soi. 😀 Tosin viime viikkojen aikana olen yrittänyt rohkaistua tässä asiassa, mutta saksan puhuminen puhelimessa (tuntemattomalle) vaatii kyllä aika paljon itsevarmuutta ja rohkeutta.

  2. Ai tytöt, mitä te niitä sakemanneja pelkäätte, puhukaa vaan vaikka menis väärin ja leikkikää että olette itsevarmoja mimmejä. Nenä pystyyn! Heidän pitäisi hävetä kun eivät osaa englantia! Hyvä että ostit kostoksi liput Barceloonaan! Peukut pystyyn!

  3. Teillä on liian suuri usko kykyihini! Haastattelu oli nimittäin englanniksi.
    Mutta joo, Susanna, mulla sama juttu, saksaksi puhelimessa puhuminen on kyllä kauheaa. Onneksi ei ole lankanroa ja kännykän nro on salainen. Eipähän kukaan soita muuten kuin tarkoituksella.

    Sofia, sä olet kyllä ihan germaani jo!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s