Heihei, Sanni

Kohtauksia ulkosuomalaisen elämästä: jäähyväiset.

Olemme aina muuttaneet maahan sillä mielellä, että tänne jäädään pysyvästi. Eli meillä ei ole ollut expat-sopimuksia, jolloin työnantajan kanssa olisi sovittu määräaikaisesta ulkomaankeikasta. Suurin osa ulkosuomalaisista tuntuu olevan kuitenkin vain väliaikaisesti poissa Suomesta ja tietävät jo milloin paluupäivä on. Tämä merkitsee suomalaiskommuuneissa melkoista vaihtelua. Aina kun joihinkin tutustuu, he ovat jo lähtemässä pois. Tasaisesti parin vuoden välein porukka vaihtuu – vanhat pois, uudet sisään.

Ulkosuomalaisten suhteissa on siis väliaikaisuuden tuntu. He jotka tietävät jäävänsä maahan lopullisesti esim. avioitumalla paikallisen kanssa, eivät välttämättä halua edes toisiin suomalaisiin tutustua. Hehän lähtevät kuitenkin jonkin ajan kuluttua pois. Toiset tutustuvat kanssasuomalaisiin mielellään, mutta eivät panosta suhteisiin – samasta syystä. Useimmille ulkosuomalaisille, varsinkin naisille, suomalaiskommuuni on kuitenkin henkireikä, jossa saa tuulettaa tunteitaan vapaasti. ”Saksalaiset on perseestä”, on täysin sallittu mielipide suomimammojen drinkki-reissuilla.

Heitimme taas eilen hyvästit eräälle Suomeen palaavalle. Tätä se ulkosuomalaisen arki on, hyvästejä. Onneksi Facebook, blogit ja skype on keksitty, eikä ihmiset enää katoa tyystin. Verkostoni kasvaa hyvillä tyypeillä ja majapaikkoja alkaa löytyä maasta kuin maasta.

Mutta kyllä se silti kirpaisee välillä. Heihei, Sanni. Nähdäänhän taas!

 

 

Mainokset

2 thoughts on “Heihei, Sanni

  1. Miten aina keksitkin kirjoittaa näistä loistoaiheista?

    Varmaankin juuri tästä syystä en oo jaksanut tutustua täällä oleviin suomalaisiin eli Erasmus-vaihtareihin. Ne lähtee kaikki kuitenkin vuoden päästä pois ja lisäksi ovat ihan eri elämäntilanteessa lähinnä just tosta väliaikaisuudesta johtuen (plus bilettävät ihan liikaa omaan jaksamiseeni verrattuna, pah). Oon ajatellut että haluan yrittää luoda pysyviä ihmissuhteita, ettei koko olemukseni täällä vieraassa maassa perustuisi väliaikaisissa kotimaankontakteissa roikkumiseen. Toki tää tarkoittaa usein sitä, että niitä kavereita on sitten vähemmän, mutta parempi niin. Täällä nyt ollaan kuitenkin sillä asenteella, että jäädäkseen on tultu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s