Karppaus huitsin nevadaan

Puolentoista kuukauden tauon jälkeen sain taas raahattua itseni salille. Ensimmäisen päivän jälkeen oli piiikkasen raskasta nousta aamulla sängystä, voin myöntää… Aikaisemmin se tunnin lenkki juoksumatolla meni. Ei muuten mee enää.

Pikkuveli on tiputtanut parisenkymmentä kiloa. Aivan mahtava saavutus. Mikäli ymmärsin oikein, hän teki sen pääasiassa karppaamalla eikä harrastanut liikuntaa. Oma Mies on myös hoikistunut melkoisesti karppaamalla. Hän tosin perustelee ruokavalionsa muutosta terveyssyillä eli tiputettuaan jauhot sun muut, voi kuulemma paremmin. Piereskelee ihan yhtä paljon kuin ennenkin, sanon minä.

Minä teen toisinpäin. Liikun 100% enemmän kuin aikaisemmin, eli keskimäärin 3-4 kertaa viikossa, mutta syön kaikkea paskaa. Tuloksena nolla kiloa vähemmän.

Mutta ajatuskin keksien tiputtamisesta, pastan hylkäämisestä ja leivän ohittamisesta tekee kipeää. Eikä minusta ole kohtuukäyttäjäksi. Jos syön suklaata, se on sitten koko paketti. Läväytän lättyyn, jos yrität ehdottaakin, että kahvilassa en ostaisi leivosta kyytipojaksi. Pelkän porkkananpurijat ovat epäilyttäviä.

Pitäisiköhän jättää se liikuntakin pois, kun siitä mitään näkyvää hyötyä ole. Mitä minä hyvällä kunnolla teen, jos perse on yhtä iso kuin ennenkin?

Mainokset

4 ajatusta artikkelista “Karppaus huitsin nevadaan

  1. Ai kuule, näin se on minullakin, en voi elää ilman pastaa, leipää ja niin pois päin. En ymmärrä näitä karppaajia, eihän niin voi koko elämää elää. Puoli päivää menee, mutta sitten taas leivän himo iskee. Tänään otin Fazerin sinistä jälkkäriksi. Melkein koko paketti. En osaa ottaa vain 2 palaa. Ciao!

  2. Mutta toisaalta mitä ihmeen väliä sillä hanurin koolla on niin kauan kun itsellä on mukava olo? Jos kakunpala päivässä tekee ihmisen onnelliseksi niin mikäs siinä. Itekin mutustelen noita harva se päivä töissä. Oon myös vahvasti sitä mieltä etten kertakaikkiaan tarvitse elämääni uutta stressin aihetta ruoan muodossa. Syön siis vähän kaikkea. Jossain vaiheessa muutettuani tänne tajusin myös, miten tajuton Suomen kevytruokamania on ja aloin syödä voita ja rasvallista maitoa. Jogurttikin maistuu joltain kun siinä on yli 0 prosenttia rasvaa. Ah mikä valaistuminen, ei enää pirun rasittavaa stressaamista kaloreista! Voin kertoo etten oo kyllä lihonut tän muutoksen jälkeen huolimatta siitä, että paiskon ruokaan ihan huoletta kuohukermaa. Myöskään (lähes) päivittäiset kakunpalat ei oo vaikuttaneet mihinkään suuntaan eikä toiseen. Eikä tarvii kärvistellä huonon omatunnon kanssa kun tuli laitettua kokkauksiin 2 ruokalusikallista voita ja ruoan jälkeenkin tuli juotua pullo kolajuomaa.

    Karppaaminen ois sitäpaitsi aika hankalaa, kun tuota lihaa ei huvita mutustella aivan päivittäin. Palkokasveja taas en uskalla syödä, joten se siitä. Syön kuten ennenkin.

  3. Ihana kirjoitus!

    Itsekin suomalaista karppauskeskustelua (tosin etäältä) seuranneena tuntuu että ruuasta nauttimien ilman huonoa omaatuntoa on muuttunut uhanalaiseksi harrastukseksi. Karppaamalla saa ehkä kiloja niistettyä, mutta myös sillä KUNNOLLA on merkitystä. Jatketaan siis juoksumatolla hikoilua, pepun koosta huolimatta 😉

    Trendeistä siis viis, meillä syödään leipää, tavallista pastaa, perunaa ja jopa valkoista riisiä. Kokojyvä-omega-quinoa-matala-GI-leseiden sijaan sitä kun pitää valita syökö kaikki vain syökö kokki itse kaikein. Ja cookie päivässä pitää pahan mielen loitolla!

    Joskus pahan mielen karkoittaminen vaatii toki myös sen suklaalevyllisenkin 😀

  4. Kohtuus kaikessa. Omaakin päätä saa käyttää. Pitäydy perusteissa. Älä usko mainoksiin. Iso pylly, kaunis pylly.
    Siinä mun uudet mantrat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s