Koivu-Anna

Tuon Pentik-artikkelin tiimoilta tuli mietittyä enemmänkin, mikä minun silmää miellyttää. Että onko se suomalainen silmä vai olenko taantunut kansainväliseksi. Tuskin minä mihinkään olen muuttunut, joten eiköhän se suomalainen minimaalisuus ja selkeys miellytä vielä pitkään jatkossakin.

Presidentinvaalien ennakkoäänestyksen yhteydessä oli Münchenin konsulaattiin järjestetty saksalaistuneen Anna Kiiskisen näyttely. Katalogia katsellessani hahmotin hyvin selkeästi, minkä asian minä miellä suomalaiseksi. Se on koivun kaarna.

Anna Kiiskinen: Into the trees 2

Koivuahan käytetään paljonkin suomalaisessa huonekaluteollisuudesa, mutta minä en ole vaalean puun suuri ystävä. Puuhuonekalumme ovat sitä tummempaa sävyä. Mutta se koivun kuori on ihana ja siitä tulee niin suomalainen maalaismaisema mieleen. Nuo Annan koivutaulut kolahtivat kyllä täysin. Myös hänen vesi-elementti-tauluissaan on jotain selkeää suomalaisuutta mukana. Taitaa meillä olla seuraavassa muuttokuormassa kyllä joku Annan taulu mukana.

Entäs teillä? Jos olette ulkosuomalaisia, mikä teille edustaa sitä suomalaisuutta?

Advertisements

6 thoughts on “Koivu-Anna

  1. Tuo koivikko kolahtaa itseenkin kyllä kovaa. Olin taannoin japanilaisessa bambumetsässä (ei mitään pikkubambuja, vaan sellaisia (pari?)kymmenmetrisiä) ja se oli tosi hämmentävää: bambujen hennohkot varret ja vaakaraidat (eli ne liitoskohdat) toivat todella kovasti mieleen koivikon, mutta maiseman väritys oli ihan väärä, kun bambujen varret olivat tummahkoja ja ne raidat lähes valkoisia (riippuu vissiin valaistuksesta, mutta tähän tapaan). Kaiken yllä vahvana alkukesän vihdeä huntu. Ihan kuin joku olisi kääntänyt tutun maiseman värit nurin niskoin.

  2. Itse olen vain määräaikainen ulkosuomalainen valmiiksi kalustetussa kämpässä, joten suomalaisuutta ei edusta mikään, paitsi ehkä mukana tuotu normaali suodatinkahvinkeitin. Unkarissa harvempi keittelee kahvia suodattimella, välillä ei meinaa edes suodatinpusseja löytää kaupasta.
    Mutta jos asuisin pysyvämmin ulkomailla, uskon, että mulle tärkeimpiä olisi kotimaiset astiat, Iittalat, Hackmannit sut muut. Ne vain ovat käteen ja käyttöön sopivia ja laadukkaita. Keski-Euroopassa tyyli on astioiden osalta mun makuun liian röyheloinen 😉

  3. Meillä on kotona huomattava määrä Suomesta ja muista Pohjoismaista peräisin olevia asioita. Ihan ekassa pysyvään kotiin tulleessa muuttokuormassa matkasivat mun astiat, jotka halusin tänne aivan ehdottomasti. Oisin lähettänyt ne vaikka postissa jäätävästä hinnasta huolimatta, iittalasta en tingi. Meidän tyyli on muutenkin aika skandinaavinen, missä tuleekin mieleen ehkä tärkein suomalaisuuden edustus. Kohtuullisen pelkistetty, funktionaalinen ja laadukas tyyli, ja paljon puuta. Meillä on myös inhokkiasi Marimekkoa, sitä löytyy pyyhkeiden, lakanoiden, parin tyynyn ja teekannun muodossa. Iittalaa/Arabiaa roudaan tänne joka ikiseltä Suomen reissulta. Huonekaluista mua miellyttää kovasti pohjoismaiset klassikot, niitä löytyy myös muutamia. Suosikkeihin kuuluvat vielä myös esim. Lapuan kankureiden laadukkaat pellavatekstiilit (lempparikeittiöpyyhkeessä on myös koivikko, se kuuluu kyllä munkin suomalaisuuslistalle).

    Mitenkähän tän nyt tiivistäisi. Tutun kotoisat tavarat, tosiaan suurelta osin puusta (ei mitään lastulevyä vaan ihan sitä rehellistä itseään) ja lisäksi tuttuja kotimaisia merkkejä. Myönnän tuijottavani sen tutun i-logon perään. Näitä kodin asioita en vaihtaisi pois missään nimessä. Onneksi talouden toinen osapuoli ymmärtää miten tärkeitä ne on eikä siis koskaan ehdota vienosti että saishan näitä Ikeastakin vähän halvemmalla 😉

  4. On se vaan jännä, miten joihinkin tavaroihin, muotoihin ja väreihin kiintyy. Ei sitä suomalaisuutta saa näemmä suomalaisista pois millään.

  5. Vastaan vähän jälkijunassa, osittain siksi, että olen pohtinut tässä pari päivää, mikä meidän kodissa edustaa minulle suomalaisuutta. Pentikin poronkin nostin pöydälle ja sytytin sen selkään kynttilän tätä testatakseni. Mutta vastaus onkin Fiskars. Ja Hackman. Tai Iittala? Missäköhän kimpassa nämä nykyään ovat? Sakset, veitset ja juustohöylä, kuitenkin, sekä Hackmanin ruokailuvälineet, joiden kuvaa en löydä sitten mistään. Minun sarjaani ei ole valmistettu enää kai kymmeneen vuoteen, mutta mattapintaa lukuunottamatta on vähän samaa tyyppiä kuin salaatinottimeni, jotka on tässä: https://www.northernicon.com/images/Product/large/2197.jpg

    Mitä tuokin nyt minusta kertoo, tiedä häntä.

  6. Päivitysilmoitus: Minun Annan koivut « finn for life

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s