Saksalaista sormittelua

Ensilumi satoi tänään Baijerissa. Tai silkkaa räntäpaskaahan se oli ja suli samantien pois. Silti, kyllä se lasketaan.

Lauantai-ostosten aika. Katolilaiset etelä-saksalaisethan ovat varmaan viimeinen kansakunta maailmassa, jotka hyväksyvät sunnuntain aukioloajat, joten lauantairuuhka on aina yhtä vaikuttava. Lisätään soppaan räntäpaska ja jouluostokset, niin kyllä siinä sakemanneilla pinna kiehuu.

Todistin ostarin parkkipaikalla yhtä kiehuntaa. Auto oli pysähtynyt keskelle väylää päästääkseen vaimon ulos. Takana oleva tyyttää rajusti. Bemarin kuski räjähtää, nousee autosta ja lähtee huutamaan äänimerkin päästäjälle. Toinenkin kuski nousee ja huutaa yhtä lujaa takaisin. Ei siinä mitään, ganz normal, mutta sitten tapahtuu rajan ylitys.

Toinen kuskeista nostaa kätensä ja heiluttaa osoittelevasti etusormea.

Etelä-Saksassa olen tottunut huutamiseen. Äänen korottaminen on varsin normaalia, eikä sitä oteta henkilökohtaisesti. Minulle ovat huutaneet mummot kadulla, papat junassa ja kassaneidit kaupassa. Siihen tottuu, kun tietää, että se nyt vaan on maan tapa. Mutta täytyy tietää, milloin se huutaminen menee överiksi. Ja se on silloin, kun käsimerkit otetaan mukaan kuvaan.

Sormella osoittelu koetaan täällä vaan kertakaikkiaan epäkohteliaaksi, silloin asia on mennyt henkilökohtaiseksi. En asiaa ensin ymmärtänyt ollenkaan, mutta nyt Tytärkin tietää, että jos Mama nostaa sormensa pystyyn, on aika lopettaa tuhmistelu. Kaveri kertoi myös tuttavastaan, joka joutui poliisin puhutteluun näytettyään keskisormeaan liikenneruuhkassa. Että tällaisia kulttuurieroja.

Miten se parkkihuutelu sitten päättyi? Sormen nostamisen jälkeen torvittellukuski nousi mitään sanomatta autoon ja lähti renkaat vinkuen peruuttamaan pois paikalta. Pelkäsin jo, että hän menee vaan ottamaan vauhtia, mutta ei onneksi palannut paikalle.

Että muistakaa pitää sormet visusti piilossa, mikäli Saksaan tulette.

EDIT: huomasin yhdestä kommentista, että olin kirjoittanut käsimerkeistä hieman epäselvästi. Puhuin nimittäin etusormella osoittelusta. Keskisormen näyttäminen on tietty suomalaisellekin no-go, mutta minulle oli yllätys, että myös se etusormella sohiminen on saksalaiselle epäkohteliaisuuden merkki!

Mainokset

10 ajatusta artikkelista “Saksalaista sormittelua

  1. Voi, täällä Itävallassa ollaan vähän nynnyjä, ei ihan tuohon tyyliin meillä. Täällä huutavat ja öykkyröivät vaan jugot ja turkinpippurit, mutta ihan positiivisessa mielessä. Mä luulin jo että olen ainoa joka vielä käyttää sana sakemannit! Se on yliveto sana! Nyt nukkumaan! Ciao!

    • Apua, Sofia, onko sakemannit jotenkin vanhanaikainen sana? Minulta uupuu nimittäin jo melko raskaasti tuo kielitaju mitä suomenkieleen tulee. Näin se ulkosuomalaisuus näkyy.

  2. Kun hartaat, katoliset sveitsiläiset ovat kaikessa muutenkin Maailman Parhaita, niin osaavat kyllä olla paksuspäisempiä kauppojen aukioloaikojen suhteen!

    Nykyiset aukioloajat ovatkin ajalta, jolloin joka miehellä oli oma pikku kotrouva hoitamassa arjen askareet. Ja nyt kun maailma muuttuu, niin onpa hauskaa olla töissä iltaseitsemään ja hupsis: kaupat onkin menneet kiinni klo 18.

    Sama kaikkien virastojen suhteen. Jos vaikka ruokatunnilla olisikin aikaa piipahtaa asioilla, niin virasto on tietysti kiinni klo 11:00-13:30 ja illalla on lappu luukulla klo 17.

    Mitäh, eksyinkö muka aiheesta? No en toki… Mutta käsimerkeistä en keksinyt mitään sanottavaa. 😀

    • Mikä ihme näitä saksankielisiä valtioita vaivaa aukiolo-aikojen suhteen. Siirtyisivät tähän vuosituhanteen! Teepäs kunnon postaus, Helvetian Anne, tästä blogissasi!

  3. Löysin blogisi äskettäin. Sattui hiljainen yöhuki ja ehdin lukea lähes kaikki tekstit. Sinulla on hauska tyyli kirjoittaa eli koukutuin heti. Mielenkiintoista lukea ulkosuomalaisten elämästä maailmalla.
    Siis keskisormi visusti piiloon, jos Saksaan eksyn. Täällähän se on jatkuvasti pystyssä. Ehkä olisi parasta laittaa lapaset käteen varmuuden vuoksi ;D

    • Kiitos kaunis kommenteista. Sitä samaa maitoa-kaupasta-ja-leikkikentän-kautta-kotiin elämää se on joka suunnalla maasta riippumatta…
      Ja kiitos tuosta sormi-kommentista. Tajusin nimittäin, että olin kirjoittanut tekstin epäselvästi – tarkoitin nimittäin etusormella osoittelua, enkä sitä keskaria! Korjattu on tekstiin.

  4. No, sitä mä vähän ihmettelin, kun kerroit näyttäväsi sormimerkkiä myös Tyttärelle :DD

  5. Tuttava kertoi kuinka heidän 5 vee poika oli eräänä päivänä tarhasta kotiuduttuaan näytellyt erittäin tyylikkäästi keskaria koko ajan – ja joka paikassa. Vanhemmat tietysti tuskaisina miettineet, miten moinen käytös kitkettäisiin kankkulan kaivoon. Isä oli sitten keksinyt ja puhunut pojan kanssa, että se on vain heidän kahden välinen merkki, eikä sitä saisi näyttää kenellekään muulle.

    Homma tuntui toimivan ja keskarin heilutus oli hyvin aisoissa. Kunnes tuli tarhan perhekirkon vuoro. Pieni kuorolainen oli joukkueensa kanssa esiintynyt kirkon alttarilla ja kas, tunnistanut isänsä sieltä penkkirivistä ja heilauttanut -tottakait, vain miesten kesken – keskaria!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s