Piiperrysaikaa

Miten sitä pieni ihminen on osannutkaan laittaa itsensä sellaiseen jamaan, että koko ajan pitää jotain piipertää?

Joulu vaatii askartelua. Tyttären Kindergartenissa järjestetään tänä vuonna joulumyyjäiset ja sinne kehoitettiin tekemään jotain. Tanskalaisten joulusydänten väsäämisestä kerroinkin aikaisemmin. Nyt oli aika täyttää ne.

Tyttären kanssa kävimme huolella valitsemassa kaupasta joulukarkkeja. Ja yhtä tarkasti Tytär jakoi ne tasan, sievään riviin, jonossa jokaisen sydämen kohdalle. (Tytär on selvää insinööriainesta…) Veimme karkeilla täytetyt tanskanihmeet Kindergarteniin ja siellä hoitajat kovasti ihmettelivät tällaista keksintöä. ”Teillähän on selvää kykyä askarteluun!” Ulkoapäin näytän ilmeisesti siltä, etten ole liimapuikkoa nähnytkään.

Piiperrys nro Kaksi oli jokajouluinen kalenteri Tyttärelle. Hirveä työ etsiä tarpeeksi pieniä/halpoja lahjoja. Onneksi neidille kelpaa kaikki, mikä vähänkään viittaa Hello Kittyyn/ keijuihin/ prinsessoihin. (Ja kyllä, olen yrittänyt ostaa myös poikamaisia lahjoja, mutta ne autot ovat jääneet tasan tarkkaan sinne nurkkalaatikkoon pölyyntymään). Täytyy myöntää, ettei pikkupaketeista mitenkään kauniita tullut, mutta ei nelivuotias oikein osaa estetiikkaa arvostaakaan.

Eli minä piiperrän. Tuli tuossa mieleen, että jos olisin mies, minulla olisi varmaan hirveä tarve ostaa työkaluja ja saada oma remonttireiska-soppi. Suureellisesti sitten esittelisin linnunpönttöä, jota olisin viimeisen kuukauden hionut. Kato, maalasin ikkunapuitteetkin ja siinä on savupiippu. Projektia pitää olla. Mitenkähän se oma Mies tulikin just mieleen…

Mainokset

2 thoughts on “Piiperrysaikaa

  1. Ompa kiva, että täälä tuli joulusydämet vastaan! Noita oli lapsuudenkodissakin, mutta jotenkin ovat pääseet unohtumaan. Olisikin muistella ja väsätä muutama sellainen!

    Hehheh, ei sido onneksi sukupuoleen tuo oma remppasoppi. 😉 Meillä onneksi on kohtuullisen ajomatkan päässä verstas käytössä, muuten varmaankin nettishoppailisin itselleni ties mitä kulmahiomakoneita…

    Marika/Made in Lakeus, jolla ei ole wordpressin tunnuksia.

    • Mulle nuo joulusydämet eivät olleet tuttuja Suomesta ollenkaan. Tai sitten en osannut niihin sen kummemmin kiinnittää itse huomiota, kun kukaan ei näyttänyt kuinka niitä väsätä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s