Kurpitsapää

Lauantaina sitten hoksasin siinä viiden aikoihin, että viikonlopun viihdykkeeksi voisi tehdä kurpitsalyhdyn parvekkeelle Halloweenia juhlistamaan [lue: jotain tekemistä pitää sille nelivuotiaalle riiviölle keksiä]. Rouva Kotirouvat olivat tietysti tunnollisesti hoitaneet asian ja tyhjentäneet marketit kurpitsoista jo ajat sitten, joten pyöräilin kieli vyön alla vihanneskaupasta toiseen. Ja ne pikkukaupat menevät tietysti aikaisin kiinni. Kaveri oli juuri edellisenä päivänä raahannut kotiin 7 kilon möllykän, joten olin oikeasti ihan tyytyväinen, että kaupoissa oli enää sellaisia pikkukurpitsoja myytävänä.

Edellisestä kurpitsan käsittelystä onkin jo aikaa. Aikoinani vaihtarina Jenkeissä teurastin veitsellä ison kurpitsan ja olin unohtanut, miten sottaista hommaa sen sisälmyksen kaivaminen on. Ulkoistin siis työn Miehelle. Hän kuittasi sujuvasti takaisin ja delegoi minulle siementen erottamisen siitä rihmastosta. Tuplasti enemmän töitä kuin kovertamisessa, damn.

Vastoin odotuksia Tytärtä ei kiehtonut kurpitsahommat yhtään, joten minä ja Mies saimme viidyttää itseämme kurpitsapäällä. Paahdoimme siemenet ja niitä napsailimme lopun iltaa (on syötävä kiitollisna viimeiseen siemeneen asti – sen verran työläs tuo putsaus oli…). Mies teki kurpitsakeittoa. Näytti porkkanakeitolta, yöks (keitetyt porkkanat on mieli-inhokki nro 1). Onneksi minulla on tällä hetkellä, taas, täydellinen maku-aistin kadotus, joten eipä tuo haitannut. Kunhan jotain kuumaa tähän flunssaan saa.

Alla hän ylpeänä esittää – meitin kurpitsapää.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s