Työangstia Suomeen

Ilmoitin Miehelle, että mehän ei muuten sitten koskaan enää muuteta Suomeen. Sen verran masennuin, kun luin muutaman työttömän suomalaisen blogeja. Yli 40 v on auttamattomasti liian vanha palkattavaksi ja koulutuksella ei enää ole pätkänkään väliä, kun akateemisista on ylitarjontaa. Ja jos on enemmän koulutusta, katsotaan hakija ylikoulutetuksi. Kielitaidolla saa heittää vesihanhea, koska kaikki englantia kuitenkin osaavat ja muita kieliä ei tarvita. Ja vähänkään pulskat potkitaan pois ensimmäisen haastattelukierroksen jälkeen.

Eihän mulla nyt pari vuotta kotona olleena ole mitään chanssia Suomen työmarkkinoille, neljänkympin rajapyykkikin alkaa jo koputella vastaan. Suomessa on sata samantasoista hakijaa avointa paikkaa kohti – millä siellä enää erottuu? Ulkomailla voi sentään vetää kurioositeetti- tai maaeksperttipisteitä. Helvetti!

Ulkomailla elämisessä on sentään se hyvä puoli, että yleensä kotirouvuus on hyväksytty olotila, jos ei töitä löydy. Hyväksyttävällä tarkoitan sekä taloudellisesti että sosiaalisesti. Suomessa se ei onnistu kummaltakaan kantilta.

Periaatteessa mullakin pitäisi olla vielä lähemmäs 30 vuotta tehokkaita työvuosia jäljellä. Mitä jos Suomeen muuttaessa kotirouvan olo vaihtuukin angstiseen työttämänä makailuun?

Uskaltaako Suomeen muuttoa enää edes harkita?

Mainokset

8 ajatusta artikkelista “Työangstia Suomeen

  1. Kuulemma ulkomailta palaavilla on erityisen vaikea tunkea itseään takaisin Suomen työmarkkinoille, ja muutamalla tutullanikin tästä on kokemusta 😦 Mutta älä heitä kirvestä kaivoon! Itse ainakin uskon, että joskus työ ja tekijä kohtaa toisensa niin, että kaikki natsaa, ja lopulta jollain aika pienelläkin asialla voi olla merkitystä.

    Tuosta olen kyllä eri mieltä, etteikö muita kieliä tarvittaisi! Englantia tosiaan osaavat ”kaikki”, mutta paljon voi loppupeleissä ratkaista, jos osaat jotakin hieman harvemmin osattua kieltä sujuvasti (ranska, saksa, venäjä, espanja) tai jotakin eksoottisempaa tyydyttävästi (kiina, arabia, japani, miksei vaikka unkarikin ;))

    Tsemppiä työmarkkinoille sinulle, tapahtui se missä maassa vaan!

  2. Jos osaa ruotsia ja tanskaa, niin toki se on valttikortti markkinointi- ja viestintäpuolella Suomessa. Niin monet isot ketjut on tanskalaisessa omistuksessa. Mutta juu, vaikka sulla olis kaks maisterinpaperia, niin ihan sama. Ei paperit ole tärkeitä, vaan se mitä sä olet tehnyt. Ja nykyään sun täytyy olla sitten ainakin täällä sosiaalisen median taitaja. Työhaastatteluun on viestinnän puolella turha mennä, jos ei niistä ja niiden hyödyntämisestä ole ymmärrystä… Kannattaa muuten tutustua vaikka Alf Rehnin teksteihin http://www.alfrehn.com/

  3. Moi. Mulla taas päinvastaisia kokemuksia. Miestä on revitty joka paikkaan töihin ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen. Minä ajattelin suomeen palatessa, että kukaan ei ota töihin, kun olen ollut ”vaan” kotona lasten kanssa 7 vuotta mutta toisin kävi. Ehdin hakea kahta paikkaa ja molempiin olisin päässyt. Valitsin mieluisemman. Ja jo kuukausi suomeen paluusta olin 7-vuoden jälkeen työelämässä. Myös ulkomailla pitkään asuneilla tuttavillani on samansuuntaisia kokemuksia. Tsemppiä!

  4. Olen miettinyt monesti samaa näinä ulkomaan vuosinani ja toistaiseksi olen päättänyt pysyä pois Suomesta. On tosiaan totta, että Suomessa ei voi jäädä kotiin lasten kanssa ilman, että sitä joku ihmettelee. Musta on ihan kiva, että voi valita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s