Merenneito-kala-merirosvoaarre-simpukka

Lastenkutsujen pito on taitolaji. Se vaatii rouva Kotirouvilta sorminäppäryyttä, kärsivällisyyttä ja mielikuvitusta. Pitää pysyä viimeisempien trendien mukana, ettei lapselle tule traumaa, kun naapurin Johanneksella oli paremmat 4-vuotisbileet. 

En ihmettele, että jotkut ulkoistavat koko homman.

Eilen meillä oli merenneitokala-merirosvoaarre-simpukka teemalla varustetut synttärijuhlat. Ilmeisesti onnistuneet. Lapset leikkivät, isit joivat olutta ja mammat skumppaa. Synttärikakku oli sininen ja marsipaanikaloilla koristeltu. Nurkissa oli pieniä kuvaelmia merenpohjalla makaavista aarteista. Katossa kulkivat aaltoja kuvaavat nauhat. Ja ne 45 paperikalaa roikkuivat ikkunassa.

Mutta kuinka paljon muksut todella välittivät niin taidolla laittamistani tuotoksistani? Tuskin paljoakaan. Eiköhän tärkeintä ole karkkien riittävyys, toisten lelut ja kavereiden seura. Ainakin tollasille alle 5-vuotiaille.

Taisivat siis koristelut olla lähinnä muiden mammojen ihailtaviksi. He tietävät ainakin, kuinka paljon vaivaa on nähty. Ja ”Keep up with the Joneses” eli tarttee pysyä naapurin Laitisten tasolla.

Ensi vuonna teemana taitaa olla minimaalisuus.

Mainokset

7 ajatusta artikkelista “Merenneito-kala-merirosvoaarre-simpukka

  1. Huh! Täytyykö mun harkita lasten hankkimista uudestaan eli vaatiiko lastenkutsut tosiaan viikkokausien askartelua ennen h-hetkeä? Olin tässä just ylpeä aikaansaamistani villasukista, mutta niidenkin parissa ähisemisen jaoin aika pitkälle aikavälille. Moisia asetelmia en sais ehkä koskaan aikaan. Ehkä toivon aikanaan, että hirveä ruokakasa riittää?

  2. Kyllä kuule nykyaikana näyttää siltä, että lastenkutsujen täytyy olla suoranaisia elämyskutsuja. Tai no ehkä mun hommat meni överiksi unettomuuteni takia – yöllä liikaa aikaa ajatella. I so need a life…

  3. Luulisin että suuri ongelma vois hyvinkin olla, että jos kerran panostat niin auta armias, jos meinaat sitten seuraavana vuonna ottaa vähän rennommin. Mitä jos lapsukainen haluaa joka vuosi vähintään yhtä paljon koristeita kuin edellisenä vuonna ja just sen merihevosen muotoisen täytekakun, jonka askartelemiseen meni tunteja? Huh mikä kauhuskenaario! Taidan ite lähteä sitten joskus heti suoraan mainitsemallesi minimalistilinjalle – tai sitten toivon että lapsukaisten kavereina on vaan uraputkivanhempien jälkikasvua, joilla ei oo kovin suureellisia vertailukohtia vanhempien kiireestä johtuen.

    Tai sit pidän vaan peukut ristissä että musta kuoriutuu askarteluihme.

  4. Juu, täytyy kyllä myöntää, että edellisessä elämässäni eli kun olin oikeissa töissä, ei olisi pieneen mieleenikään tullut askarrella 45 paperikalaa…

  5. Ohhoh – oletpas ollut kaikin puolin luova! Mahtavaa. Haluu kans tollaiset synttärit – kukahan ne mulle järjestäisi!

  6. Paluuviite: Tylliä | Finn for life

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s