Koti-ikävä yllättää

Suomeen minulla ei erityisesti ole koti-ikävä. Perhettä ja ystäviä tietysti kaipaa, joten ikävä suuntautuu ihmisiin, ei maahan sinänsä. Muutamassa maassa jo asuneena olen todennut, että jokaisessa maassa on omat plus- ja miinus-puolensa. Mikään maa ei ole ylitse muiden, ei edes Suomi.

Mutta kun ajoimme Tanskassa kotikaupunkia kohti, ikävä yllätti. Itku kurkussa katsoin vanhoja seutuja, tuttuja katuja. Olo oli kuin olisin tullut kotiin.

Vasta viikon mittaisella reissullamme Tanskassa havahduin, millaisessa ulkomaalaiskuplassa olinkaan asunut Saksassa viimeiset pari vuotta. En puhu sujuvasti kieltä, olen rouva Kotirouva, ystäväni täällä ovat lähinnä muita suomalaisia. En siis ole ollenkaan sisäistänyt sakemanneja.

Tanskassa puhuin sujuvasti natiivien kanssa, ymmärsin uutiset telkkarista, luin sanomalehden artikkelit hartaudella, hamstrasin paikallisia naistenlehtiä, tapasin tanskalaisia tuttuja. Miten iso ero olikaan!

Nyt kertakaikkiaan pitää ryhdistäytyä Saksan suhteen. Vaikka kuinka mahdollinen maastamuutto häämöttäisi näköpiirissä, nyt on pakko toimia. Puhun toki enemmän saksaa parin vuoden jälkeen kuin aikoinani tanskaa, mutta silti ulkomaalaiskupla on pakko puhkaista. Ilmoittauduin jo uudelleen saksankurssille. Lupaan katsoa saksalaista tv:tä, uutiset ainakin. Joku harrastus tarttis vielä löytää.

Henkinen imigraatio, heti!

Mainokset

5 ajatusta artikkelista “Koti-ikävä yllättää

  1. Tiedän kyllä mistä puhut. Minä en asunut Tanskassa kuin puolisentoista vuotta ja silti jotain lämmintä läikähtelee sydänalassa, kun aikaa ajattelen. Tai kun käyn siellä. Tai kun katson tanskalaisia leffoja tai sarjoja. *huokaus*

  2. Kansalaisopistoon vaan harrastamaan! Muutama vuosi sitten jopa Kielissä oli oikein kirjasen kokoinen esite kaikista kursseista, luulisi Münchenistä löytyvän vieläkin enemmän valinnan varaa! 🙂

  3. Niin… Sitäpaitsi en minä Köpiksestä hirmuisesti tykännyt (ennen viimeistä puoltavuotta) kun siellä asuin. Aika kultaa muistot jne. Nyt kaipaan nuorutta ja ystäviä – joka tietenkin yhdistyy siihen aikaan Köpiksessä. Oikein mielelläni kyllä nyttemmin siellä turisteloin. :o)

  4. Toi ulkomaalaiskupla kuulostaa vaihtovuoden ajoilta tosi tutulta. Silloin kotiväki kyseli että no mitäs siellä Saksassa nyt sitten tällä hetkellä tapahtuu tai että minkäslainen maa se Saksa on, enkä osannut kyllä yhtään vastata. Seura kun koostui pohjoismaalaisista, briteistä ja ranskalaisista…

    Mustakin kyllä tuntuu nytkin hyvin usein että jotain tarttis vielä tehdä jotta voitais puhua kunnon saksalaistumisesta. Onhan tossa toi talouden toinen osapuoli, jonka kautta pyörinkin lähes pelkästään saksalaisten kanssa, mutta mitenkähän sais aikaan sen, että useemmin joku soittais mullekin että haluunko tehdä jotain eikä vaan tolle että tulisitteko molemmat. Omien juurien kasvattaminen tuntuu vievän aikaa ja säännöllisin väliajoin möhisenkin sen takia täällä kotona suru puserossa. Ei oo helppoo tämä elo, vaikka kärsivällisyyttä toitotellaankin täällä kanssaeläjän toimesta ihan urakalla. Jotain harrastuksen tynkää oon itekin miettinyt, mutta toistaiseksi väikkäri ja hermojen keräily on olleet riittävän aikaavievää puuhaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s