Ja ajo jatkuu ja jatkuu ja jatkuu…

Olemme kotiutuneet viikon kestäneeltä Tanskan matkalta. Ajoimme sinne. Pitääkö sanoa enempää?

Ilmeisesti jonkinlainen lomamasennus on minulle tyypillistä. Tänäänkin mikään ei huvita, kärsivällisyys Tyttären kanssa nolla, aivot narikassa. Tanska-jorinaa riittää tulevissa postauksissa, mutta tässäpä havainnointia matkustamisesta ylipäätään, epämääräisessä järjestyksessä.

Ne hollantilaiset
Hollantilaisia on noin 16 miljoonaa ihmistä, ei siis mikään tajuttoman iso kansa, mutta voi pojat ne jaksaa matkustella! Lieneekö syynä maan asukastiheys, jonka vuoksi tilaa haetaan muualta maailmassa? Eipä myöskään hollanderejä tunnu haittaavan asuntovaunujen ahtaus, kun niitä näyttivät suosivan. Mutta joo, Saksan autobahneilla kuin myöskin Tanskan turistikohteissa alankomaalaiset rulettivat.

Turistit ratissa
Toisinsanoen ne hollantilaiset… Kun kaistoja on useampia motareilla, se tarkoittaa sitä, että hitaammat pitäisi ajautua suosiolla sinne oikealle laidalle. Motarit eivät ole mitään egojen taistelua. Kun kaksikaistaisella seuraa hollantilaisten asuntovaunujen ohituksia, alkaa automaattisesti olettaa tunaroijien kuuluvan turistiluokkaan.

Älä vänkää kuskin kanssa
Minun täytyy tunnustaa, että en ole ajanut kymmeneen vuoteen, joten tämäkin reissu meni Miehen piikkiin. Olin takapenkillä lapsenvahtina. Miehen stressikäyrä siis nousee suhteessa edessä olevien kilometrejän määrään. Tämän takia kannattaa olla sanoissaan varovainen, ellei halua jäädä yllättäen matkasta pois. (Esimerkki 1: Tekstiviesti: ”Jos et ole täällä 5 min kuluessa, auto lähtee joko ilman sua tai ei”) Älä siis sano kuskille vastaan. Toistan: myötäile kaikkia kommentteja ja päätöksiä. Sillä siunaamalla sekunnilla, kun hän pyytää vettä/ keksiä/ serlaa/ karkkia/ myötätuntoa, ole valmiina äläkä kysele.

Suhtaudu navigaattoriin varauksella
Kahden tunnin pikkuteillä 70 km-rajoituksen ajon jälkeen kuultua:
– Mikähän toi isompi tie on, joka menee samaan suuntaan kuin tämä?
– Oota vähän, katson paperikartasta.
*Kaivaa karttakirjan esiin*
– Se on motari, jota pitkin oltais voitu tämäkin pätkä selvittää puolessa ajassa.
– Prkl, stna, vtt, prkl!

Hampurilaisiinkin voi kyllästyä
Pikkulapset vaativat taukoja, muuten niillä menee hermot. Tai siis aikuisilla menee hermot, kun lapsen viihdyttämiseen menee kaikki likenevä energia. Söimme huoltoasemilla. Saksalaiset huoltsikat on kyllä siistejä, ei voi muuta kuin kehua. Mutta kun matkustellessa syö vähän miten sattuu, jotenkin valinta menee aina sinne epäterveelliselle puolelle. Nyt olo on kuin tanskalaisella viinerillä, jossa on se 500 kcl. En halua mennä minkäänlaisen pikaruokalapaikan lähelle puoleen vuoteen.

Lapselle viihdytyskeskus
Matkustuksen aikana kaikki on sallittua. Anna kakaran katsoa DVD’tä niin paljon kuin sielu sietää (kannettava dvd-soitin on must). Lisää iPhoneen tms mahdollisimman monta lapsille sopivaa peliä. Se tosin meni lievästi meillä överiksi. Tyttären mieli-appsi oli pupu, joka toistaa hassulla äänellä kaikki, minkä sanot. Kuuntelimme sitten pupun kakkapyllypieru-juttuja koko matkan.

Pitkä matka siis oli. En heti menisi tekemään ensi viikolla uudestaan. Nyt jotenkin kaipaisi kalsarikännejä.

Mainokset

One thought on “Ja ajo jatkuu ja jatkuu ja jatkuu…

  1. Hih, hih… Ihanan tutun kuulosta! Tuohon kun vielä lisää takapenkiltä 5min välein kuuluva ”ollaanko kohta jo perillä?”, niin osu ja uppos. Meillä on isäntä pari kertaa ehdottanut, että lähdettäis ”käymään” teillä ja ajeltais Via Balticaa pitkin!!!!! Saa lähtiä ihan yhyren porukas.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s