Münchenin viikonlopun ammuskelun jälkeen alkaa karu totuus joukkopaniikista paljastua. Olympia-ostoskeskus sijaitsee muutaman kilometrin päästä keskustasta, mutta viime perjantaina poliisioperaatio oli hyvinkin myös keskustan alueella. Alunperinhän raportoitiin jopa kolmesta ampujasta, joten varotoimenpiteet olivat sen mukaiset.
Viime viikolla meillä oli globaalin tiimimme workshop, joten useakin kollegani Aasiasta ja Amerikoista oli Münchenissä. Televisiossa näytettiin kuvaa vain ostarista, joten en edes tajunnut, että keskustassa olevat ihmiset olivat todellisessa pulassa. Työkaverini joutuivat keskelle keskustan dramaattisia tapahtumia, joten en tässä ihan vaan kuulopuheita raportoi. ”Keskusta oli kuin sotatannerta”, kuvailivat kollegani. Mitä keskustassa siis oikein tapahtui?
Keskusta suljettiin. Ihmiset pakenivat liikkeisiin, ravintoloihin, kirkkoihin. Kollegani oli viisi tuntia H&M:ssä lukittujen ovien takana. Toinen näytti kirkon ikkunasta kuvaamaansa näkymää, jossa tyhjillä kaduilla kulki poliisi täydet varustukset päällä pienenä joukkona käyden läpi katukäytävät ja nurkat. Kolmas kertoi lohduttaneensa kenkäkaupassa hysteeristä naista, joka kertoi nähneensä jonkun kuolevan kadulla paetessaan viereensä. Kun tähän lisätään somessa pyörivät huhut ampumistapauksista keskustan alueella, joukkopaniikki oli totta.
Ja sitä se oli Münchenin keskustassa. Paniikkia ilman mitään varsinaista syytä. Sitä lietsoi some, jota on hankala hallita. Poliisi reagoi ilmoituksiin, mutta ei pystynyt tarpeeksi nopeasti kumoamaan vääriä huhuja. Eikä poliisin viralliset ilmoitukset levinneet yhtä nopeasti kuin kaverilta-kaverille postaukset, vaikka poliisi olikin varsin aktiivinen sekä Twitterissä että Facebookissa.
Miten ne ulkomaalaiset työkaverini? Olivat pulassa kieltä taitamattomina, kaupunkia tuntematta, ilman dataa kännykässä. Yksi oli yötä tuntemattoman sohvalla #opendoors avunannon avulla, toinen sai kyydin paikalliselta hotelliinsa yöllä, kolmas oli jatkuvassa puhelinyhteydessä paikallisen kaverinsa kanssa koko illan. He selvisivät, mutta saivat ikuisen muistijäljen Münchenistä.
On mielenkiintoista seurata, miten poliisi ja kaupunki muokkaavat kriisinhallintaansa tämän jälkeen. Jos joudun itse vastaavaan tilanteeseen, taidan seurata virallista tiedotusta ja muistan että somessa kaikki ei ole totta.
Myrskyn silmässä pitää pysyä tyynenä.
Finn for life 
Kiinnostavaa puhetta julkisuuden takaa. Olen juuri Munchenissä lähdössä Helsinkiin ja ajattelin seurata kirjoituksiasi, joiden toivon kertovan Munchenin arjesta ja tulevaisuuden haltuunotosta.
Taina